Tienvarsikojujen paistetuista nuudeleista ohjaamossa nautittaviin tuoreisiin kotitekoisiin salaatteihin. Kuorma-autonkuljettajien ruoka on rikasta ja monipuolista ympäri maailmaa. Pyysimme kuutta kuljettajaa kuudesta eri maasta jakamaan suosikkiruokiaan tien päältä.
Mitä mieleesi tulee, kun ajattelet kuorma-autonkuljettajien ruokaa? Rasvaiset huoltoasema-annokset ja uppopaistettu ruoka? No, unohda stereotypiat ja lue, mitä kuorma-autonkuljettajat itse kertovat.
Intialaiselle kaukoliikenteen kuorma-autonkuljettajalle Sandeep Singhille tienvarren dhaba on enemmän kuin vain ruokapaikka – siellä saa viettää aikaa kollegoiden seurassa.
Mikä on lempiruokaasi kuljetusreittien varrella?
"Lempiruokiani tien päällä ovat Dal Makhni, Palak Paneer ja Tandoori roti – perinteisiä pohjois-intialaisia ruokalajeja. Joku toinen voisi pitää niitä arkisina, mutta minulle ne ovat suurinta herkkua. Se muistuttaa minua siitä, mistä tulen, ja tarjoaa yhteenkuuluvuuden tunteen, jopa satojen kilometrien päässä."
Missä on suosikkipaikkasi syödä?
"Syön usein tätä ruokaa dhabassa (tienvarren ruokapaikassa) Intian Gurugramissa. Se ei ole hienoa, eikä sen tarvitsekaan olla. Ruoka on yksinkertaista, paikallista (desi) ja erittäin maukasta, kuin kotona tehtyä. Puupenkit, kuumat tuoksuvat roti-leivät suoraan savisesta tandooriuunista, lämmin vastaanotto – kaikki tuntuu oikealta. Täällä ateria on enemmän kuin vain ruokaa lautasella. Se vangitsee paikallisen elämän todellisen hengen.
"Jos paikalla on muita kuljettajia, meillä on tapana syödä yhdessä. Ei ole väliä mistä olemme kotoisin, ruoka tuo meidät samaan pöytään. On erittäin mukavaa, kun ruokaseurana on muitakin, joille työ tien päällä on tuttua."
Kun Karly Irvan Pratama on tehnyt pitkän ajovuoron kuumassa ja pölyisessä kaivoksessa, paikallinen katuruoka tarjoaa tervetulleen lepohetken.
Mikä on lempiruokaasi kuljetusreittien varrella?
"Nasi Goreng Kampung (kylätyylinen paistettu riisi). Se on vaatimaton ruokalaji, mutta täynnä makua – riisiä paistetaan tuoksuvien salottisipulien, valkosipulin, punaisten chilien ja makean soijakastikkeen kanssa, ja joskus päällä on paistettu muna tai mausteista paistettua kanaa. Nasi Goreng Kampungin taika on sen yksinkertaisuudessa."
Missä on suosikkipaikkasi syödä?
"Aterioin yleensä warungissa (tyypillinen pieni indonesialainen ravintola) kaivoksen ulkopuolella." Omistaja kokkaa perinteisellä liedellä, mikä antaa riisille savuisen aromin, jonka voi haistaa kilometrien päähän. Se on suosittu pysähdyspaikka niin kaivostyöläisten kuin kuljettajienkin keskuudessa – sieltä löytyy aina joku työsaappaissa ja pölyisessä paidassa istumassa. Täällä ateria ei ole vain syömistä – se on yhteydenpitoa ihmisten ja paikan kanssa."
Vaikka Chad Van Dyke on poissa useita päiviä kerrallaan, hän nauttii silti terveellisistä, kotitekoisista aterioista.
Mikä on lempiruokaasi kuljetusreittien varrella?
"Lempiruokani on yleensä jotain, jonka olen huolellisesti valmistanut kotona, jotta voin nauttia tuoreesta, terveellisestä ja herkullisesta ruoasta missä ikinä menenkin." Rakastan erityisesti suolattua lohta mangosalsan kera tai runsasta pastaa tuoreiden kasvisten ja grillatun kanan kera. Nämä ateriat tuovat kotoisan fiiliksen, missä ikinä olenkin, ja helpottavat elämää tien päällä."
Missä on suosikkipaikkasi syödä?
"Nautin yleensä ateriani mukavasti kuorma-autossani, josta olen tehnyt viihtyisän ja kodikkaan tilan." Pidän siitä, että voin hyvällä säällä astua ulos ja syödä retkipöydän ääressä nauttien raikkaasta ilmasta ja maisemista."
Amnart Phengphetille yksi kaukoliikenteen kuljettajan työn eduista on se, että se antaa hänelle mahdollisuuden maistella alueellista ruokaa eri puolilla Thaimaata. Pitkä poissaolo tekee perheen yhteisistä aterioista aivan erityisiä.
Mikä on lempiruokaasi kuljetusreittien varrella?
"Lempiruokani tien päällä on tulinen monnicurry (Kaeng Phet Pla Duk), erottuva thaimaalainen ruokalaji, joka tunnetaan tulisesta maustaan ja aromaattisesta currytahnastaan." Rakastan tätä ruokaa, koska se on mausteinen ja virkistävä. Se on helppo tehdä ja sitä saa tienvarsiravintoloista."
Missä on suosikkipaikkasi syödä?
"Pysähdyn usein syömään Kaeng Phet Pla Dukia työmatkoillani maaseudulla. Mutta mikä tekee siitä todella erityistä, on se, että voin tulla kotiin ja nauttia siitä perheeni kanssa. Vaimoni tekee aina tämän ruoan minulle, kun palaan. Koska työskentelen usein useita päiviä poissa kotoa, ruokailuhetkestä tulee erityinen keskusteluhetki."
David Mngunin työ vie hänet kaikkialle Etelä-Afrikkaan. Niin kauan kuin hänellä on keittokattila ja kylmälaukku mukanaan, hän voi valmistaa ravitsevan, perinteisen aterian minne ikinä päätyykin.
Mikä on lempiruokaasi kuljetusreittien varrella?
"Lempiruokani tien päällä on ehdottomasti pap (Etelä-Afrikassa yleinen maissipuuro) naudanlihapadan ja kauden vihreiden vihannesten kera." Se on jotain, mitä laitan itse. Ei mitään ihmeellistä, mutta osuu aina nappiin. Se on klassinen ja runsas ruokalaji, jolla on syvät juuret eteläafrikkalaisessa kulttuurissamme. Mutta ennen kaikkea se muistuttaa minua kodista. En tarvitse hienoa ravintolaa, vain lämpimän lautasellisen kotiruokaa suoraan kattilasta."
Missä on suosikkipaikkasi syödä?
"Laitan ruoan itse, yleensä levähdyspaikalla. Ainekset löytyvät helposti, ja kunhan mukanani on kattila, valmistus onnistuu melkein missä tahansa. Moni ei arvaa, miten terveellisiä ja edullisia kuorma-autonkuljettajien ateriat voivat olla, varsinkin itse tehtyinä."
Fabienne van de Polille terveellinen ateria Hollannin luonnossa on yksi suurimmista nautinnoista hänen työssään tien päällä.
Mikä on lempiruokaasi kuljetusreittien varrella?
"Carpaccio-pastasalaatti." Voit nauttia sitä lounaalla tai illallisella, ja parasta on: Syöt sen kylmänä. Superkätevää ja terveellistä! Rakastan terveellisesti syömistä ja otan melkein aina omat eväät mukaan. Minusta se on vain helpompaa – ja rehellisesti sanottuna halvempaakin. Kyllä, olen edelleen aito hollantilainen."
Missä on suosikkipaikkasi syödä?
"Syön harvoin huoltoasemilla tai tienvarsiravintoloissa. Sen sijaan otan mieluummin omat eväät mukaan ja nautin maaseudusta. Työni vuoksi päädyn kaikenlaisiin paikkoihin, ja juuri tuo arvaamattomuus johtaa kauneimpien lounaspaikkojen löytämiseen. Pyrin aina tarttumaan noihin hetkiin, sillä ne tekevät päivästä erityisen. Kirjoitin hiljattain alla olevan tekstin tällaisesta kokemuksesta:
Myöhään kesäisenä iltapäivänä auringon viimeisten säteiden vielä lämmittäessä pysäköin kuorma-autoni kapealle maantielle. Molemmilla puolilla niityt levittäytyivät kuin vihreät peitot, ja siellä täällä seisoi utelias lehmän märehtimässä verkkaisesti puun alla. Kaikki huokuu rauhaa.
Avasin lounaani ja istuin kuorma-auton lavan reunalle ihaillen näkyä, joka tuntui melkein liian täydelliseltä ollakseen totta. Kuulin etäällä tuuliturbiinien hiljaisen hurinan, niiden lavat pyörivät hitaasti ja sulavasti. Takanani oli vanhoja maalaistaloja kuluneine tiilikattoineen ja puisia latoja, ja joidenkin eteen oli pysäköity ruosteinen traktori.
Vastaleikatun ruohon tuoksu sekoittui teestäni nousevaan höyryyn. Välillä kuulin maanviljelijän kutsuvan koiraansa, ja tuo ääni sopi ympäristöön kuin nakutettu.