Miksi suhtaudumme skeptisesti sähkökuorma-autoihin – ja miksi tämä on vain luonnollista

Höyryvetureista älypuhelimiin, historia on täynnä uraauurtavia teknologioita, joihin aluksi suhtauduttiin pilkalla tai epäilyksellä. Nykyään sähkökuorma-autoihin suhtaudutaan paljolti samalla tavalla skeptisesti. Jos historia kuitenkin toistaa itseään, tämänhetkiset epäilykset ovat vain yksi vaihe matkalla kohti laaja-alaista käyttöönottoa.
 

Jo vuonna 1937 Gershwinin veljekset pilkkasivat ihmiskunnan epäröintiä uusien ideoiden suhteen. Gershwinien They All Laughed on humoristinen rakkauslaulu, jossa mainitaan pilkan kohteiksi joutuneita tunnettuja henkilöitä: Kolumbusta pilkattiin siitä, että hän väitti maapallon olevan pyöreä, Thomas Edisonia äänen tallentamisesta ja Wrightin veljeksiä lentämisen ylittämisestä. Eniten kuitenkin pilkataan kertojan omaa epätodennäköistä romanssia. Viimeiseen kertosäkeeseen mennessä tilanne on kääntynyt: Unelma toteutuu, ja kuten niin usein uusien ideoiden kanssa, skeptikot jäävät ilman sanottavaa.
 

Historia on täynnä tällaisia esimerkkejä. Rautateiden ensimmäisiä puolestapuhujia pidettiin 1820-luvulla haihattelijoina ja Britannian postilaitoksen johtajan mukaan puhelin oli tarpeeton (sillä juoksupoikiahan oli riittävästi). Niin hehkulamppua, elokuvia kuin autojakin on väitetty epäonnistumisiksi ja turhaksi luksukseksi.^[1] Silti jokaisella niistä oli vaikutusta siihen, millaiseksi maailmamme on muotoutunut.

Nykyaikana samat epäilykset kohtasivat digitaalikameraa, älypuhelinta ja jopa GPS-teknologiaa. Nykyään kuljetusalalla sähkökuorma-autot ovat vain viimeisin luku tässä pitkässä skeptisyyden perinteessä.

Miksi meidät on luotu murehtimaan

Micco Grönholm, markkinoinnin lehtori Lundin yliopiston kauppakorkeakoulussa ja muutos- ja innovaatioprosessien asiantuntija, selittää, että skeptisyys ei ole vain yleistä – se on syvästi inhimillistä.

"Jos esi-isämme olisivat tarttuneet jokaiseen uuteen asiaan epäröimättä, monet eivät olisi selvinneet hengissä. Sama mekanismi on edelleen olemassa – nyt sen laukaisevat vain uudet teknologiat metsän tuntemattomien marjojen sijaan."

Micco Grönholm tuo esiin kolme näkökulmaa, jotka selittävät, miksi innovaatioiden läpimurto vie usein aikaa: niitä ovat psykologinen, käytännöllinen ja arvioiva näkökulma.

1. Psykologinen näkökulma

Skeptisyys on ennen kaikkea aivoja suojaava mekanismi.

"Mielemme on suunniteltu pitämään meidät turvassa. Tämän vuoksi valitsemme usein mieluummin tutun uuden sijaan, vaikka uusi olisi parempi”, Micco Grönholm toteaa.

Hän tuo esiin kolme hyvin dokumentoitua kognitiivista vinoumaa, jotka jarruttavat innovaatioita:

• Status quo -harha – pidämme parempana sitä, minkä jo tiedämme. Dieselkuorma-autoja on ollut olemassa vuosisadan – miksi sitä pitäisi muuttaa?^[1]
  
• Kielteisyysvinouma – Keskitymme enemmän riskeihin kuin mahdollisuuksiin. Yksi sähkökuorma-auton vika voi varjostaa satoja onnistuneita matkoja.^[2]
• Vahvistusvinouma – Etsimme tietoa, joka vahvistaa omia uskomuksiamme. Tämä on erityisen näkyvää nettifoorumeilla, joissa skeptikot vahvistavat toisiaan ja levittävät kriittistä tietoa.^[3]

2. Käytännön näkökulma

Epäilys ei ole pelkästään psykologista – se perustuu usein todellisiin, käytännön esteisiin.

"Jotta teknologia olisi houkuttelevaa, sen on toimittava jokapäiväisessä elämässä. Sähkökuorma-autojen kohdalla se tarkoittaa esimerkiksi luotettavaa latausinfrastruktuuria", Micco Grönholm sanoo.

Käyttöönotto on käynnissä. Kuten hän kuitenkin huomauttaa, innovaatiot riippuvat yleensä kokonaisista järjestelmistä – eivät pelkästään itse tuotteesta. Esimerkiksi valokuitulaajakaista levisi vasta, kun palvelut, verkot ja määräykset oli yhdenmukaistettu.

Hän korostaa myös kannustimien merkitystä: “Ruotsin kotitietokoneuudistus 1990-luvun loppupuolella mahdollisti tietokoneiden käytön miljoonissa kotitalouksissa. Yhtäkkiä Ruotsista tuli yksi maailman tietokonetiheimmistä maista. Kannustimet voivat radikaalisti nopeuttaa käyttöönottoa."

Sama logiikka pätee sähkökuorma-autoihin – tuet, infrastruktuuri ja sitä tukevat ekosysteemit ovat ratkaisevia.

3. Arvioiva näkökulma

Viimeinen näkökulma on Micco Grönholmin sanoin arvioiva tai tarkkailijan näkökulma, mikä koskee käyttöönoton sosiaalista dynamiikkaa.

Innovaatiot leviävät ennakoitavina aaltoina. Se on prosessi, jota sosiologi Everett Rogers käsittelee innovaatioiden diffuusioteoriassa. Ensin tulevat innovaattorit, sitten varhaiset omaksujat ja sitten varhainen enemmistö. Vasta kun varhainen enemmistö omaksuu jonkin asian, laajemmat markkinat seuraavat perässä; sitten myöhäinen enemmistö ja lopulta jälkeenjääneet.^[4]

"Kun varhainen enemmistö alkaa ajaa sähkökuorma-autoilla, valtavirta ajattelee: "Ehkä minunkin pitäisi ostaa sellainen", sanoo Micco Grönholm.

Tämä käännekohta tapahtuu usein noin 15–20 prosentin käyttöönottoasteella. Siihen asti skeptisyys ei ole järjestelmän vika – se on osa prosessia. Tämä prosessi kestää jonkin aikaa, mikä on usein hankala hahmottaa.

"Kuten Bill Gates asian aikoinaan ilmaisi: Yliarvioimme aina seuraavan kahden vuoden aikana tapahtuvan muutoksen ja aliarvioimme seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuvan muutoksen."