Kuorma-autot

Luonto sanelee ehdot

Lounais-Norjassa on maailman haastavimpiin kuuluvia tieosuuksia. Kun alla on 50 tonnin yhdistelmä ja kuormana elävää kalaa hölskyvissä vesisäiliöissä, matka mutkistuu äärimmilleen.
Ajoa Etelä-Norjassa.
Lounais-Norjan maisemat ovat henkeäsalpaavia. Kuorma-autonkuljettajalle ne voivat kuitenkin olla myös vaarallisia, jos keskittyminen herpaantuu.

– Norjan teille ei löydy vertailukohtia mistään. Ajatus ei missään nimessä saa harhailla, sillä keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, erikoiskuljetuksia ajava Jarle Tveiten kertoo katse tiukasti tien jyrkässä mutkassa.

– Kun aloittelin kuorma-autonkuljettajana, kalan kuljettaminen kiinnosti selvästi eniten. Työ elävien olentojen kanssa tekee työstäni huomattavasti mielenkiintoisempaa.

Ajomaisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit, ja vuoristo, vesiputoukset ja syvät vuonot tekevät paikasta myös suositun turistikohteen. Kuljettajan kannalta kaunis maisema voi kuitenkin olla petollinen. Kapeat ja mutkaiset tiet ovat heikossa kunnossa, ja kivivyöryjen vaara on suuri. Syksyllä ja pitkän kylmän talven aikana sää on ankara, sillä vettä, lunta ja jäätä tulee paljon. Kesällä puolestaan mutkan takaa saattaa äkkiarvaamatta ilmestyä kuvia räpsivä turisti, joka seisoo varomattomasti keskellä tietä. Paikoin tie on liian kapea kahdelle autolle, joten toisen on peruutettava koko matka lähimmälle levähdyspaikalle.

– Joitakin kerta kaikkiaan hirvittää ajaa täällä. Toisinaan minun on pysäytettävä kuorma-auto ja ohjattava liikennettä sekä autettava ihmisiä peruuttamaan autojaan, jotta pääsen ohi. Jos näillä teillä meinaa ajaa, liikenteessä on tehtävä yhteistyötä, Tveiten kertoo.

Hän ei kuitenkaan mielellään pysäytä Volvo FH16 750 ‑kuorma-autoaan turhaan. Perävaunussa on kustomoituja vesisäiliöitä täynnä elävää kalaa, ja kalat voivat kuolla varomattomuuden seurauksena jo viidessä minuutissa. Kalateollisuudessa liikkuu isot rahat, ja tällä hetkellä kuormana on noin 400 000 euron arvoinen lasti nuorta ruijanpallasta. Ankarien vakuutussäännöstöjen ja eläinsuojelumääräysten vuoksi jo hetkellinen varomattomuus voi aiheuttaa kovan kolauksen liiketoiminnalle. Tien lisäksi hänen onkin pidettävä tarkkaan silmällä kojelaudan vieressä olevaa valvontajärjestelmää, joka kertoo säiliöiden olosuhteet, kuten happitason, pH-arvot ja lämpötilan. Tehtävä on hankala ja sen oppiminen vie aikaa, mutta 30-vuotinen ura kalankuljettajana on koulinut Tveitenistä todellisen asiantuntijan. Uransa alkuvuosina hän kuljetti kalaa eri puolilla Eurooppaa – muun muassa Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa, Shetlandsaarilla ja Skotlannissa. Näin karttui kokemus, jonka turvin hän saattoi laajentaa yhden miehen kuljetusyrityksensä merkittäväksi elävän kalan kuljetustoimijaksi. Liiketoiminnan pääpaino on ollut jo monta vuotta Norjassa ja Ruotsissa, ja yritys on tätä nykyä alan parhaita osaajia. Mutta vaikka hän omistaa kaikkiaan 10 Volvo kuorma-autoa ja hänellä on palkkalistoilla useita kuljettajia, hän ajaa siitä huolimatta myös itse. Päivän kalakuorma kuljetetaan aina Trøndelagissa sijaitsevaan Rørvikiin saakka. Hänen on ensin matkustettava lautalla pienestä kotikylästään Tørvikbygdista Jondaliin. Tørvikbygd on pieni kylä Hardangerinvuonolla, ja hän on asunut siellä koko ikänsä. Satamaa lähestyessään hän viittoo vuonon poikki kohti taloa, jossa hän varttui vain viiden metrin päässä rantalaiturista.


– Lapsena minulla oli tapana makoilla tuolla laiturilla ja kalastella tuntikausia. Isä oli myös kova kalamies, ja söimmekin kalaa päivälliseksi melkein joka päivä. – Kun aloittelin kuorma-autonkuljettajana, kalan kuljettaminen kiinnosti selvästi eniten. Työskentely elävien olentojen kanssa tekee työstäni huomattavasti mielenkiintoisempaa, Tveiten kertoo ja hymyilee.

Vaikka Tørvikbygd onkin vain pieni kylä, lauttayhteys Jondaliin on tehnyt siitä tärkeän läpikulkupaikan, sillä Jondalista on yhteydet Itä- ja Etelä-Norjaan. Lauttaliikenne on kasvanut viime vuosina merkittävästi, ja nykyään vuonon yli kulkee huikeat 25 000 – 30 000 ajoneuvoa kuukaudessa. Tveiten on matkustanut tällä lautalla tuhansia kertoja. 

– Kuljettajan työ täällä edellyttää sopeutumista tieolosuhteisiin ja luontoon. Vuono on pakko ylittää melkeinpä riippumatta siitä, mihin on matkalla, ja sen kanssa on opittava elämään. Yhden kuljetuksen aikana voi joutua matkustamaan jopa seitsemällä eri lautalla, hän kertoo ajaessaan lautalle.

Lauttamatka kestää parikymmentä minuuttia. Kun hän lähtee runkotielle 7, keskittyminen syvenee. Tämä vanha tie yhdistää Bergenin kaupungin Osloon. Sitä ei ole kunnostettu vuosikausiin, joten se on täynnä kuoppia ja asfaltti on kärsinyt pahoin. Noin 20 kilometriä edempänä tie käy entistä vaarallisemmaksi, sillä tietä reunustava vuoristo jyrkkenee ja toisella puolella on äkkiä satojen metrien pudotus alla olevaan vuonoon. Vain puolimetrinen turvavalli erottaa tien jyrkästä pudotuksesta, joten auto voi helposti kierähtää sen yli ja pudota korkealta veteen. 

– Tämä on pirullinen tieosuus. Kun on ajanut niin pitkän uran kuin minä, ehtii nähdä, miten pahasti täällä voi käydä. Olen nähnyt kuolonkolareita ja niiden uhreja. Se pistää miettimään, ajaako itse tavalla, jolla sellaiselta voi välttyä, Tveiten kertoo ja jatkaa:

– Onneksi kuorma pakottaa minut ajamaan turvallisuus edellä. Vuosien aikana tottuu kyllä ajamaan heikkokuntoisilla teillä. Mutta kun lähtee matkaan, sitä toivoo silti, että tiet olisivat turvallisempia. Ne ovat kuitenkin minun työpaikkani.

Huolto ja ylläpito ovat näillä teillä erittäin tärkeitä. Jos autoon tulee toimintahäiriö, tarvitsen apua nopeasti. Muuten olen pahassa pulassa.

Vaikka tiet ovat haastavia ja vaarallisia, kuorma-autojen tekniikan kehittyminen on Tveitenin mukaan helpottanut työtä huomattavasti verrattuna vuosien takaiseen tilanteeseen, kun hän oli vasta aloitteleva yrittäjä ja ajoi käytetyllä Volvolla. Nyt hänen ei enää tarvitse murehtia ennen matkaa, sillä Volvo FH16 on nostanut ajoturvallisuuden ja ajomukavuuden kokonaan uudelle tasolle. Hän on myös hankkinut Gold-huoltosopimuksen, johon sisältyy Volvo Action Service ‑tiepalvelu, sillä hänen kuorma-autonsa kuluu näillä hankalilla teillä nopeammin kuin muualla Euroopassa. 

– Huolto ja ylläpito ovat näillä teillä erittäin tärkeitä. Jos autoon tulee toimintahäiriö, tarvitsen apua nopeasti. Muuten olen pahassa pulassa. Minulla on aina ollut hyvät suhteet Volvon suuntaan, ja siksi olen pysynyt uskollisena Volvolle, hän kertoo ja pysäyttää samalla kuorma-auton, jotta henkilöauto ehtii peruuttaa pois edestä.


Pahin tieosuus on pian takana, ja hän jatkaa tielle 50 ja siitä edelleen tielle 52 kunnes saapuu Ottaan, josta hän jatkaa lopulliseen määränpäähänsä Trøndelagin Rørvikiin. Tämän päivän kuljetustehtävä poikkeaa hänen mukaansa hieman tavallisesti, sillä kuormana on pääasiassa nuorta ruijanpallasta ja lohta, jota hän ajaa Norjan suuriin kalanviljelylaitoksiin. Hän kuljettaa usein myös loisia syövää huulikalaa, jonka avulla laitokset pyrkivät pitämään kalakantansa terveinä.

Tveiten kiinnostus kalakuljetuksia kohtaan on syventynyt entisestään vuosien varrella, ja hän paranteleekin jatkuvasti kuorma-autojaan ja säiliöitään pitämällä yllä läheistä keskusteluyhteyttä asiakkaisiin. Kuljetusten ja yrityksen johtamisen lisäksi hän on myös mukana eri projekteissa. Hän on ollut myös kehittämässä norjalaista kalakuljetuksia sääntelevää normistoa. Tavallinen työpäivä jää harvoin alle 12 tuntiin, ja usein se on vielä paljon pidempi. Hän myöntää, että vaimo ja kolme lasta ovat tästä hieman kärsineet. Hekin ovat kuitenkin tottuneet pitkiksi venyviin työpäiviin.

– Ikää on karttunut jo 60 vuotta. Vuosien varrelle on mahtunut paljon pitkiä päiviä ja lukuisia haasteita. Jos se kaikki pitäisi tehdä uudelleen, minulla eivät kyllä voimat riittäisi. Se ei ole pelkkä työ, vaan siitä tulee elämäntapa. Olen kuitenkin nauttinut siitä täysin rinnoin.