Kuorma-autot
Oksat viistävät ohjaamon kylkiä ja sivupeilejä, koska osa puista kasvaa aivan tien vieressä. I-Shift -vaihtamisjärjestelmän puunajoon optimoitu sovellus vaihtaa ajotilanteeseen oikean vaihteen päälle.
Juhani Helenius keskittyy ajamiseen, koska kapeilla metsäteillä tarvitaan taidon lisäksi tarkkuutta. Ollaan Suomusjärvellä eteläisessä Suomessa, noin sadan kilometrin päässä Helsingistä.
Tällaiset noutokeikat ovat tyypillisiä Suomessa. Yksityiset henkilöt omistavat yli puolet tuottavasta metsämaasta, ja metsätilat ovat pinta-alaltaan pieniä. Suurin osa hakkuista tehdään yksityismetsistä, ja puupinojen luokse pääsee usein vain pieniä metsäteitä pitkin.
– Tässä on hyvä ajaa, koska tie on kuiva, ja sen päälle on ajettu soraa, sanoo Helenius.
Kyyti on miellyttävää ilmajousituksen ansiosta
Puukuljetus Helenius otti käyttöön uusien mittojen ja massojen mukaisen Volvo FH16:n helmi-maaliskuun vaihteessa vuonna 2014. Suomessa raskaan liikenteen enimmäismittoja ja -massoja korottanut lainsäädäntö astui voimaan 1.10.2013. Ajoneuvon suurin sallittu korkeus nousi silloin 4,2 metristä 4,4 metriin ja massa 60 tonnista 76 tonniin.
Heleniuksen yhdistelmän paino jakaantuu yhdeksälle akselille: vetoautossa on neljä ja perävaunussa viisi akselia. Teliveto varmistaa, että liikkeellelähtö onnistuu myös liukkaalta tai pehmeältä alustalta. Vetoautossa on edessä paraabelijousitus ja takana ilmajousitus.
– Kyyti on miellyttävää ilmajousituksen ansiosta. Tekniikka on kehittynyt huomattavasti, sillä myös pitokyky on erinomainen, arvioi Helenius.
Metsässä on tehty harvennushakkuu, ja koivukuitupuu odottaa tien vieressä. Viimeinen etappi tukkipinon luokse on ajettava peruuttamalla, koska tien läpi ei pääse ajamaan, eikä sen päässä ole kääntöpaikkaa.
Helenius kääntää yhdistelmän sivutielle ja pysähtyy. Sieltä hän peruuttaa ammattimiehen varmuudella ja rauhallisuudella takaisin ja tukkipinon luokse. Toiset peruuttavat henkilöautoja parkkiruutuihin, toiset kapeilla metsäteillä reippaasti yli 20-metrisiä yhdistelmiä.
Ohjaamossa sijaitsevassa kannettavassa tietokoneessa pyörii metsäyhtiön puunkeruuta ohjaava sovellus. Se vahvistaa, että ollaan oikeassa paikassa.
Helenius astuu ohjaamosta ulos ja kiipeää nosturin ohjaamo. Kuorman tekeminen alkaa vetoauton päästä. Pohjalle hän asettelee huolellisesti paksumpia tukkeja. Jos tukit ovat kovin eripituisia, Helenius tasoittaa pinon kääntämällä sen pystyyn ja taputtelemalla sitä maahan. Isot pöllit järjestyvät tasaisesti kuin käsin taputellut puutikut.
Kun vetoauto on kuormattu, Helenius tarttuu nosturin kouralla sidontaketjujen kiinnityskoukkuun ja vetää sen ketjuineen tukkien yli. Sitten on vuorossa perävaunu, jonne mahtuu kaksi tukkinippua. Kun ensimmäinen nippu on tehty, se siirretään hydraulisesti siirtämällä pankkoja vaunun perälle. Kuormaamisen jälkeen Helenius huolehtii, että kuorma on kiinnitetty kunnolla.
Volvon voimansiirto pelaa hienosti
Yhdistelmän kyydissä on 45 tonnia koivupuuta. Määränpää on Salon juna-asema 37 kilometrin päässä. Sieltä juna kuljettaa kuitupuun Äänekoskelle, jossa siitä keitetään sellua.
Helenius hyppää takaisin ohjauspyörän taakse. Hänen mielestään Volvon ohjaamo tarjoaa viihtyisän työympäristön. Uudesta ohjaamosta näkee hyvin ulos, mikä on tärkeää niin maastossa kuin maanteilläkin.
– Tämän kokoinen yhdistelmä on yllättävän ketterä metsässä. Volvon voimansiirto pelaa hienosti. Vääntöä riittää matalillakin kierroksilla. Se on tärkeää, koska aina ei voi vaihtaa pienemmälle, kun tulee mäki vastaan, hän sanoo.
Se, että uusien mittojen ja massojen mukainen Volvo toimii näin hienosti puunajossa, on suunnitelmallisen työn tulosta. Volvo Finland oli heti yhteydessä Volvon tuotekehitykseen, kun saatiin tieto 76 tonnin yhdistelmien tulosta Suomen teille.
Volvo Finlandin jälkimarkkinoista vastaava johtaja Tommy Lindholm kertoo, että tuotekehityksestä saatiin hyvää apua.
– Volvo maailmassa ei ollut käytössä Suomen asetusten mukaisia kuorma-autoja 76 000 kg kokonaismassalla. Volvo Finland oli tiiviissä yhteistyössä tuotekehityksen kanssa siitä, millaisia teknisiä ratkaisuja kuorma-autossa on oltava. Se oli tärkeää saada kerralla kuntoon, jotta asiakkaille annettu käyttöastelupaus voitiin pitää.
Ensimmäisten toimitusten jälkeen käsittelimme asiakkaiden kokemuksia muun muassa ilmajousituksen akselipainosiirtotoiminnoista suurilla massoilla. Volvo Finland vei palautteen nopeasti eteenpäin tehtaan tekniselle palvelulle. Näin puuautosta saatiin hiottua entistäkin paremmin sille tarkoitettuihin töihin sopiva.
– Optimiratkaisu on 4-akselia, teliveto napavälityksellä, takaohjaava tridem-alusta, ilmajousitus, 16-litrainen moottori ja I-Shift -vaihtamisjärjestelmä, luettelee Lindholm.
Suomen maanteillä liikkuu tällä hetkellä 900–1 000 puuautoa. Joka toinen puuauto on Volvo. Mikä on suosion syy?
– Volvo sopii erinomaisesti teknisesti vaativiin ajotehtäviin, toteaa Lindholm.
Syksyisen rankkasateen jälkeen metsätiet saattavat olla pelkkää kuraa. Silloin ei välttämättä pääse metsästä pois täyden kuorman kanssa. Talvisin tiet kantavat hyvin, mutta liukkaus tekee ajamisen haastavaksi. Kelirikon aikaan metsiin ei ole kuorma-autolla ollenkaan asiaa.
– Liukkaat kelit koettelevat ajotaitoja. Kuljettajan on osattava ennakoida tilanteet ja on ymmärrettävä, milloin tarvitaan esimerkiksi lumiketjuja, Helenius toteaa.
JUHANI HELENIUS
Ikä: 30 v
Ammatti: kuljetusyrittäjä
Ura: 10 v kuljetusalalla
Kotipaikka: Somero
Perhe: avovaimo ja 3 poikalasta
Vapaa-aika: lähes vieras käsite, ehtii joskus lenkille
Yritysmuoto: perheyritys
Perustettu: 1950-luvulla
Kotipaikka: Somero
Avainhenkilöt: veljekset Juhani ja Mikko sekä isä Erpo Helenius
Liiketoiminta: metsäteollisuuden puukuljetukset
Kalusto: Volvo FH16 700 vm 2013, Volvo FH16 Classic vm 2009