Kuorma-autot
Syvällä kaivoskuilussa koneet liikehtivät kuin mekaaniset muurahaiset, väsymättöminä ja peräänantamattomina. Etäältä kantautuu moottorien ääni. Kaivoksen ulkopuolella usva on hälventynyt ja päästänyt puiden peittämät vuoret näkyviin.
Alhaalla kaivoksessa käy kova jylinä. Kivi kirskuu terästä vasten, kun hiiltä ja maa-ainesta kuormataan kauhallinen toisensa jälkeen kuorma-auton lavalle. Andreas Wahyudi odottaa käsi vaihteenvalitsimella sen muutaman minuutin, mikä työtovereilta kuluu raskaan lastin kuormaamiseen.
Sitten hän painaa kaasupoljinta ja ajaa jälleen ylös kaivoksesta. – Tärkeintä on keskittyminen, varovaisuus ja toimiva tiedonkulku, hän kertoo.
Susubangin kaivos on 9 000 hehtaarin laajuinen avolouhos Itä-Kalimantanissa Borneon saaren Indonesialle kuuluvalla puolella. Täällä louhitaan maailman arvokkainta kivihiiltä, antrasiittia.
Kivihiili näkyy mustina pystyraitoina esiin kaivetussa maassa. Siihen päästään käsiksi räjäyttämällä ja erottelemalla kiventäytteinen maa-aines hiilikerrostumien välistä. Joka päivä 31-vuotias Andreas kuljettaa maa-ainesta Volvo FMX -kuorma-autolla kaivoksesta kaatoalueelle puolentoista kilometrin päähän. Raskaiden, jopa 27 tonnin kuormien kuljettaminen vaativilla teillä edellyttää paitsi kestäviä maansiirtoautoja myös ajotaitoa.
Koskaan ei tiedä, mitä edempänä odottaa. Maa on liikkeessä, ja mikä tahansa paikka voi hetkessä muuttua aivan toisen näköiseksi.
Syvät ajourat, kivet ja suuret savikuopat tekevät kaivosalueen teistä hankalasti ajettavia. Kaivoksesta ajettu maa-aines, maanvyörymät ja rankkasateet muuttavat maisemaa nopeasti.
– Maasto muodostaa suurimman haasteen. Teiden kunto vaikuttaa ratkaisevasti turvallisuuteen, Andreas kertoo.
Täyteen lastatut kuorma-autot jylistävät vastaan, ja Andreas pysyttelee tarkkaavaisena. Tiellä edessä on veden täyttämä kuoppa, ja Andreas tarttuu molemmin käsin ohjauspyörään. Kierrokset nousevat, kun kuorma-auto lähestyy jyrkkää mäkeä ja aloittaa nousun.
– Ei hätää, tässä moottorissa riittää tehoa.
Radiosta kuuluu jatkuvasti ohjeita kuorman kaatopaikasta, kysymyksiä Andreaksen sijainnista sekä varoituksia tielle muodostuneista esteistä. Kaivoksella toimiva tiedonkulku on kaikkein tärkeintä.
– Koskaan ei tiedä, mitä edempänä odottaa. Maa on liikkeessä, ja mikä tahansa paikka voi hetkessä muuttua aivan toisen näköiseksi. Kollegani pitävät minut kuitenkin hyvin perillä tilanteesta, joten tiedän olla hätäilemättä, Andreas kertoo.
Andreas pysyttelee koko vuoronsa ajan kuorma-autossa, mutta jatkuva radioviestintä, torvien tööttäämiset ja vastaantulevien ystävälliset tervehdykset huolehtivat siitä, että yksinäisyys ei pääse vaivaamaan.
– Uudet ystävät ovat parasta tässä työssä, Andreas kertoo.
Hän on kotoisin Longkalista Kalimantanin itäosista, ja perhe on kaukana kotona niin kuin monella muullakin kuljettajalla. Viimeksi kuluneiden vuosien aikana kivihiilen hurja kysyntä etenkin Kiinassa on kannustanut ulkomaisia yhtiöitä avaamaan jatkuvasti lisää kaivoksia Kalimantaniin, ja tämä on luonut kysyntää työvoimalle.
Andreas asuu tällä hetkellä yhteismajoituksessa 20 muun kuljettajan kanssa lyhyen linja-automatkan päässä kaivokselta. Hänellä on oma yksinkertaisesti kalustettu huone, jossa on patja lattialla ja jalkapalloilijoiden kuvia seinillä. Hän viettää suurimman osan valveillaoloajastaan ohjaamossa ja pitää siitä.
Andreas on ajanut kuorma-autoa vuodesta 2005 lähtien, ja viimeisen vuoden hän on työskennellyt kaivoksella. Alkuvaiheessa hän istui toisen kuljettajan vieressä saamassa erikoiskoulutusta.
– Aluksi en pitänyt yhtään siitä, kun kuorma-auto kallistui, mutta olen jo tottunut siihen. Volvo on erittäin mukava ajaa, joten voin ottaa rennosti. Ohjaamon jousitus ja iskunvaimennus ovat omaa luokkaansa muihin kuorma-automerkkeihin verrattuna, hän kertoo.
Päivä on puolessa, ja on tullut aika pitää lounastauko pitkän matkan päässä kaivokselta. Työntekijät syövät mukanaan tuomansa riisin katoksen varjossa ja pistävät tupakaksi kuorma-autojen seistessä pysäköintialueella.
Kuuman päivän ylle laskeutuu täydellinen hiljaisuus. Savi on pakkaantunut tiiviisti raskaiden ajoneuvojen painosta, ja kuorma-autot näyttävät hylätyiltä valkeassa, kirkkaassa auringonpaisteessa. Muta on kuivunut pyöriin ja renkaiden uriin, ja kuorma-auton alustasta roikkuu kokkareista liejusavea. Ilmassa haisee dieselpolttoaine ja kuuma kumi. Sitten työ jatkuu jälleen ja kestää koko iltapäivän.
Seuraavana päivänä maisema on kuitenkin muuttunut. Yöllä on satanut, usva on peittänyt vuoret ja ilma on kosteudesta raskas.
– Tänään saatiinkin liukas keli, Andreas toteaa. Hän on syönyt riisi- ja kana-aamiaisensa chilipippurin- ja öljynhajuisessa työmaaruokalassa ja vetänyt nahkasaappaansa jalkaan aamun lempeässä valossa.
Pysäköintialueella käy viileä tuulenhenkäys ja maa on kauttaaltaan liejun peitossa. Andreas tarkistaa kuorma-autonsa pikaisesti. Öljy, suodattimet, renkaat, jarrut – kaikki näyttää olevan kunnossa. Hän kiipeää ohjaamoon, jättää saappaansa ylimmälle askelmalle ja tekee muistiinpanon. Sitten hän laittaa teknomusiikin soimaan, nojaa penkkiin ja odottaa – ja odottaa.
Kun ajan, tunnen itseni tärkeäksi ja olen ylpeä itsestäni.
Trooppisessa Borneossa monsuunisateet ovat äkillisiä ja rankkoja. Ne ovat yleisiä mutta vaikeasti ennustettavia. Sateen jälkeen tiet täytyy puhdistaa, ja kaikki muut työt keskeytetään turvallisuussyistä.
– Muuten on olemassa riski ajaa ojaan ja kaatua tai kolaroida. Tänään sää on selkeä, mutta silti sade voi yllättää milloin tahansa.
Työt keskeytyvät myös, jos sumu tai pöly käy liian sankaksi. Kun olot sallivat, töitä paiskitaankin todella kovaa. Kaivoksella käytettävillä Volvo kuorma-autoilla ajetaan kellon ympäri, ja ne kestävät jopa 10 vuotta.
Kun aurinko nousee ja sumu hälvenee, kuljettajat kumartuvat valkoisten Volvo kuorma-autojensa puoleen. Moottorien ääni on lakannut kuulumasta, ja musiikki kantautuu ohjaamosta toiseen. Yksi kuljettajista on laittanut musiikin kovalle ja paneutunut pitkäkseen niin, että jalat ovat ohjaamon avoimen oven päällä.
Ajaminen kaivoksella on erittäin uuvuttavaa, ja väsymys onkin eräs suurimmista vaaroista. Kuljettajille tehdään testejä säännöllisesti, jotta kukaan ei varmasti ole liian väsynyt. Andreas ajaa 11 tuntia päivässä. Hän myöntää, että saman 18 minuutin matkan ajaminen päivästä toiseen käy yksitoikkoiseksi. Tunne, jonka hän kokee ohjauspyörän takana, korvaa tämän kuitenkin monin verroin.
– Kun ajan, tunnen itseni tärkeäksi ja olen ylpeä itsestäni. Nautin siitä kovasti, hän kertoo.
Yhtäkkiä lähtölupa annetaan, ja hän käynnistää moottorin saman tien. Aurinko on ehtinyt jo korkealle kaivoksen yläpuolelle. Työpäivän päätteeksi Andreas peruuttaa pysäköintiruutuunsa, sammuttaa moottorin ja hyppää ulos. Kuu paistaa kirkkaana seesteisten pilvien takaa – kasvillisuuden, punaisten maakasojen ja etäällä siintävien sinisten vuorten yllä.
Miehet sinisissä paidoissa siirtyvät kypärät päässään työmaaruokalasta kuorma-autoihin valmiina yövuoroon. Andreas seisoo kuunpaisteessa. Longkalissa hän oli maanviljelijä ja kuorma-auton kuljettaja. Mahdollisuus tehdä töitä, ansaita rahaa, kehittää taitoja ja luoda uraa toi hänet tänne.
– Jos minulla on tulevaisuudessa varaa, haluaisin perustaa oman kuljetusalan yrityksen ja hyödyntää täällä hankkimaani kokemusta. – Kuka tietää, ehkä hankin jonain päivänä oman kuorma-auton, hän toteaa vaatimattomasti hymyillen.
Volvo FMX haastaviin urakoihin, kuten irtomaan kuljettamiseen. Kyseessä on kippilavalla varustettu 6x4 17M3 -kuorma-auto, jossa on suora, kuusisylinterinen 10,8 litran ja 370 hv:n D11A-moottori.
Käyttötarkoitus: Maa-aineksen (irtomaan) kuljetus Susubangin kaivoksella