Kuorma-autot
Olemme Svolværissa, maailman pohjoisimpiin kuuluvassa kaupungissa, tapaamassa kuorma-autonkuljettaja Ken-Marek Vatnfjordia. Tavallisesti hän ajaa kaukokuljetuksia, mutta tänään hän vie meidät 120 kilometrin matkalle Reineen, Lofoottien eteläkärjen tuntumaan, kalakuormaa noutamaan. Hän on ajanut näillä teillä monta kertaa aiemminkin äärimmäisessä säässä ja keskellä pimeintä kaamosta. Hän ei ole murehtivaa tyyppiä, mutta sään koetellessa turvallisuus on hänellä aina ensimmäisenä mielessä.
– Ihan varma en voi olla siitä, että tulen reissulta takaisin. Jokin voi aina mennä vikaan, niin kuin aivan pahimmilla teillä joskus tapahtuu. Ryhdymme varotoimiin etenkin, kun luvassa on huonoa säätä, mutta pysähtyäkään ei voi. Meidän tehtävämme on kuljettaa kalaa ja muita välttämättömiä tarvikkeita alueen asukkaille silloinkin, kun kaikki muut pysyttelevät sisällä, Ken-Marek kertoo.
Koskaan ei voi olla liian varovainen. Täällä on vaarallista.
Ken-Marek lähtee Svolværista länteen E10-tielle. Hänen on ajettava keskellä tietä ensimmäisessä tunnelissa, joka on kapea ja matalareunainen. Hän hidastaa ajettuaan liittymästä, joka johtaa Henningsværiin, Lofoottien tunnetuimpiin kuuluvaan kalastajakylään. Hän muistaa hyvin täällä hiljattain tapahtuneen, kuolemaan johtaneen onnettomuuden. Tanskalainen kuorma-auto ajoi kaarteeseen ilmeisesti liian kovalla vauhdilla, meni päistikkaa suojakaiteen läpi ja suistui alas mereen. Tanskalaisen kuljettajan kuolinpäivänä jää onnettomuuspaikalla oli peilikirkasta, ja kuorma-auto vei sata metriä suojakaidetta mukanaan.
– Perävaunu irtosi, törmäsi ohjaamoon ja meni rytisten alas veteen. Tietä on sittemmin levennetty ja suojakaidetta vahvistettu, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen. Täällä on vaarallista.
Ken-Marek varttui Sarpsborgissa Etelä-Norjassa, mutta muutti pohjoiseen, kun hänen svolværilainen isoäitinsä sairastui. Ken-Marek haki töitä paikallisesta hotellista ja päätyi pian yhteen hotellinjohtajan, Anne Helenin, kanssa. Vaikka pariskunta muutti vuodeksi etelään, Ken-Marek palasi mielellään pohjoiseen, kun hänelle tarjottiin työtä kaukokuljetusreitin kuljettajana.
Se oli vuonna 2007. Tätä nykyä Ken-Marek, Anne Helen ja heidän poikansa Kasper asuvat Svolværin keskustassa lähellä Svolværin terminaalia, jossa Ken-Marekin työpaikka Thors Varetransport -yhtiössä sijaitsee.
– En oikeastaan voinut kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Moni varmasti tekee tätä rahasta, mutta minulle kaukokuljettajan työ on elämäntapa. Se on minulla verissä.
Saavumme Reinen kalastajakylään, joka on Lofoottien kauneimpia paikkoja. Täällä asuu 330 henkeä, joista useimmat työskentelevät kalastusaluksilla tai kalatehtaalla. Täältä Ken-Marek on hakenut kalakuorman lukemattomia kertoja.
En oikeastaan voinut kuvitellakaan tekeväni mitään muuta. Moni varmasti tekee tätä rahasta, mutta minulle kaukokuljettajan työ on elämäntapa. Se on minulla verissä.
– Täällä suurellakin kuorma-autolla mahtuu hyvin kääntymään kuormaa lastattaessa, mutta alas vievällä tiellä on pahimpina päivinä muutamia hankalia esteitä. Kapealle tielle mahtuu vain yksi auto kerrallaan, eikä suojakaidetta lukuisten mutkien vuoksi ole lainkaan. Vesi yltää aivan asfaltin tasolle saakka. Pienikin ajovirhe, niin auto päätyy veteen.
Ken-Marek kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että hänen työnantajansa tekee tiivistä yhteistyötä Volvon kanssa. Kuorma-auto on hänelle erittäin tärkeä.
– Se on rekisteröity samana päivänä kun poikani syntyi. Se oli kaksinkertainen merkkipäivä.
Tänä nimenomaisena päivänä Ken-Marek ei kuitenkaan ole oman ohjauspyöränsä takana. Sen sijaan hän koeajaa uudella I-Shift DC -kaksoiskytkimellä varustettua Volvo FH 540 -kuorma-autoa, joka on yhtiön uusimpia hankintoja. Hänen mukaansa on kummallista, kun vaihteen vaihtumista ei kuule.
– Edes omassa henkilöautossani ei ole näin hyvää vaihteistoa. Kuorma-auto tuntuu silti erittäin jämerältä, mikä on meille tärkeää huonon sään koetellessa. On aivan selvää, että uusi teknologia helpottaa päivittäistä elämäämme. Ajaminen on turvallisempaa, ja voimme kuljettaa tavaraa ympäri vuoden.
Ylitämme Gimsøystraumenin siltaa. Paikka on Lofoottien tuulisimpia. Tänään sillalla käy vain kevyt tuulenvire, mutta Ken-Marek on ylittänyt siltaa jopa yli 30 metriä sekunnissa puhaltavissa tuulissa, jolloin silta on virallisesti ollut suljettuna.
– Kuorma-auto oli niin raskaasti kuormattu, että arvelin pärjääväni. Pyyhkijät heilahtivat äkkiarvaamatta tuulilasiin, aurinkolippa napsahti ja tuuli lähti viemään koko kuorma-autoa. Oli pakko ohjata tuulta vasten, jotta kuorma-auto pysyi sillalla. Ei varsinaisesti pelottanut, mutta hiukan ehdin huolestua. Onneksi ei käynyt mitenkään. Mutta toiste en siihen rupea, hän kertoo.
Svolværiin on vielä matkaa, ja ulkona alkaa olla pimeää. Päivät ovat tähän aikaan vuodesta lyhyitä. Joulukuun seitsemännen ja tammikuun viidennen välisenä aikana aurinko ei näyttäydy lainkaan. Silloin vallitsee kaamos.
– Tähän aikaan vuodesta ei oikein voi hellittää hetkeksikään. Tiet ovat järjestään kapeampia, lumitöyräät ovat suurempia, ja pimeää riittää kellon ympäri. Viihdyn ohjauspyörän takana, mutta varuillaan on oltava koko ajan. Olen nähnyt kuorma-autojen osuvan penkkaan ja kellahtavan.
Ken-Marekin työnantaja tietää tarkalleen, mihin ryhtyä, jos keli käy erityisen hankalaksi.
– Pidän kovasti esimieheni asenteesta. Tärkeintä on turvallinen perillepääsy, ei matkaan kuluva aika. Yhtiöllä ei ole tilillään vakavia onnettomuuksia. Siitä voi kiittää selkeää toimintamallia ja erityisesti hyviä kuorma-autoja.
Olemme jälleen Svolværissa. Pitkä työpäivä on takana. Kaikki sujui tällä kertaa hyvin. Kuorma on vielä purettava ja kuorma-auto pysäköitävä, ennen kuin Ken-Marek jututtaa hetken yhä työn touhussa olevia työtovereita.
– Svolværin terminaalin portit ovat aina tervetullut näky pitkän reissun jälkeen. Silloin tiedän, että pian saan taas nähdä Kasperin. Hän odottaa minua aina kotona.
E10, joka tunnettiin aiemmin kuningas Olav V:n tienä, kulkee Ruotsin Luulajasta Norjan Åhon. Lofooteilla Svolværista Reineen tie on erittäin mutkainen ja alle kuusi, usein vain viisi, metriä leveä. Tie kuuluu Norjan kansallisiin turistiteihin, joita on kahdeksantoista.
Malli: Vuosimallin 2015 Volvo FH540 6x2 -vetoauto Krone-puoliperävaunulla.
Ominaisuudet: I-Shift DC -kaksoiskytkinvaihteisto ja Volvo Dynamic Steering -ohjausjärjestelmä.
Moottori: 13 litran 6-sylinterinen dieselmoottori, 540 hv – 2 600 Nm.
Kuljetustehtävät: Kuorma-autolla kuljetetaan kalatuotteita ja elintarvikkeita paitsi Lofooteilla myös muualla Norjassa. Sillä ajetaan jopa 150 000 km vuodessa.
