Kuorma-autot

Selviytyjä maailman vaarallisimpiin kuuluvalla tiellä

Järki, taito ja kokemus ovat pitäneet Juan Manuel Manriquen hengissä 45 vuotta maailman vaarallisimpiin kuuluvalla tiellä. Paikka on Paso de los Caracoles, Chile.
Paso de los Caracoles, Chile.
Chilessä sijaitseva Paso de los Caracoles on maailman vaarallisimpia teitä.

Paso de los Caracoles – suomeksi etanaväylä – on saanut nimensä 29 jyrkästä kaarteesta, joiden kautta kuorma- ja henkilöautot ajavat noustessaan 800 metristä Argentiinan rajalle huimaavaan 3 200 metrin korkeuteen. Talviaikaan nousut ja laskut ovat erittäin vaarallisia jään ja monta metriä paksun lumen vuoksi, ja kesällä kuumuus kurittaa herkeämättä raskaasti kuormattujen autojen jarruja ja moottoreita.

– Kun näen onnettomuuden, pohdin aina mikä on saanut kuljettajan ajamaan liian kovaa. Sitten ajattelen kuljettajan perhettä, joka ei näe häntä enää koskaan, Juan Manuel Manrique kertoo jyrkässä nousussa. – Järki ja kunnioitus mukana, pelko pois. Niin isä minua opetti, eivätkä opit ole vielä pettäneet.

Hän ajaa seuraavan käännöksen loivemmin, jotta alas laaksoon ajava kuorma-auto mahtuu ohi. Kuljettajat tervehtivät toisiaan heilauttamalla kättä toverillisesti ja huikkaamalla avoimesta ikkunasta. Käännöksessä 10 hän viittoilee käännösten 10 ja 12 väliselle rinteelle, jossa näkyy tuhoutunut kontti. Hän kertoo, että Argentiinan suunnasta viinilastissa ajanut kuljettaja oli tullut alamäkeen aivan liian kovaa. Perävaunu oli kaatunut ja vetänyt vetoauton mukanaan.

– Kuljettaja pelastautui ilmeisesti hyppäämällä ohjaamosta juuri ennen kuin kuorma-auto vieri alas rinnettä. Useampia luita murtui, ja hän loukkaantui pahoin, hän kertoo ilme vakavana. – Mutta jäipähän sentään henkiin.

Järki ja kunnioitus mukana, pelko pois. Niin isä minua opetti, eivätkä opit ole vielä pettäneet.

Katse lujasti tiessä hän selvittää jyrkän kaarteen toisensa jälkeen Andien Chilen-puoleisella vuoristotiellä matkalla ylös kohti Argentiinan rajaa. Kaikki kaarteet on numeroitu, ja eniten ihmishenkiä vaatinut kaarre numero 17 on saanut lisänimen Curva de la Muerte, ”kuoleman kurvi”. Hän siristää silmiään aavistuksen ohittaessaan kyltin, mutta keskittyminen ei herpaannu hetkeksikään. Hän näyttää paikkoja, joissa onnettomuuksia on tapahtunut paitsi hiljattain myös kauan sitten. Monessa kohtalokkaassa onnettomuudessa on ollut mukana hänen ystäviään. Onkin selvää, että kuljettajat, jotka ajavat säännöllisesti täällä Chilen ja Argentiinan tärkeimmällä rajanylityspaikalla, kokevat keskinäistä veljeyden tunnetta.

Reitti on elintärkeä koko alueen logistiikalle, sillä se on lyhin väylä Chilessä Santiagon länsipuolella sijaitsevan San Antonion sataman ja Argentiinassa sijaitsevan Mendozan välillä, ja matkaa voi jatkaa edelleen Brasiliaan. Tällä tiellä kulkee tavaraa kaikkialta maailmasta: banaaneja Ecuadorin rannikolta, upouusia autoja Aasiasta ja kaikkea siltä väliltä. Tänään Juan Manuelin kylmäperävaunussa on 25 tonnia banaaneita, jotka on määrä kuljettaa Mendozaan. Voimakasvääntöisen moottorin ja pehmeätoimisen vaihteiston ansiosta hän voi keskittyä täysipainoisesti vaaralliseen tiehen.

Kuudestakymmenestäneljästä elinvuodestaan Juan Manuel on viettänyt 45 ajaen kuorma-autoa eri puolilla Etelä-Amerikkaa. Vaimo ja neljä aikuista lasta jäävät kotikaupunkiin Mendozaan, Argentiinaan, kun Juan Manuel lähtee tien päälle. Perhe on usein hänen ajatuksissaan, mutta perhe lohduttautuu sillä, ettei Juan Manuel ole koskaan ollut onnettomuudessa. He myös tietävät, että tärkeintä Juan Manuelille on päästä takaisin kotiin perheen luo.

– Yhtiön omistajan asenteella on suuri vaikutus onnettomuustilastoihin, hän kertoo. – On omistajia, jotka eivät välitä kuljettajista. Heidän kuljettajansa joutuvat liian koville ja ajavat vanhentuneella kalustolla, mikä lisää aina onnettomuuksien määrää.

Hän kertoo, että nykyisellä työnantajalla ei ole tilillään yhtään vakavaa onnettomuutta, ja yhtiö on eräs suurimmista toimijoista Chile–Argentiina-reitillä. Omistajalla on erittäin läheinen suhde kuljettajiin.

– Kun omistaja soittaa ja kyselee kuulumisia, tiedustelee perheen vointia ja on aidosti kiinnostunut kuljettajien hyvinvoinnista, se vaikuttaa ratkaisevasti tien päällä, Juan Manuel kertoo. – Liiallinen paine ei ole hyvästä.

Kylmäkuljetuksiin erikoistuneen yhtiön kalustossa on 80 kuorma-autoa, ja tilauksessa 30 on autoa lisää. Kaikki kuorma-autot ovat Volvo FH -malleja, ja uuden FH-mallin yhtiö hankki ensimmäisenä Chilessä. Juan Manuelin ajama kuorma-auto on vuoden 2015 FH 500 -vetoauto, joka luovutettiin juuri yhtiölle. Siinä on I-Shift -vaihteisto ja 6x2-akselirakenne. Koska jokaisella kuorma-autolla on yhtiön käytännön mukaan vain yksi kuljettaja, siitä tulee pian luotettu matkakumppani. 

Isä opetti minulle kaiken kuorma-autokuljetuksista ja myös näistä vuorista.

– Näissä uusissa kuorma-autoissa näkyvyys, jousitus ja jarrut ovat niin erinomaisia, että ajaessa väsyy huomattavasti vähemmän kuin vanhoissa autoissa, hän kertoo. – Ne ovat myös paljon turvallisempia. Niissä on erittäin mukava nukkua, joten uuteen päivään herää valmiina ja hyvin levänneenä. Vuoteet ovat myös mukavia, ja tällainen kuorma-auto on todellakin koti tien päällä. Ne eivät myöskään ole seisseet päivääkään odottamattomien teknisten ongelmien vuoksi.

Kun aurinko alkaa mennä mailleen vuorten taakse, hän valmistaa itselleen pihvi- ja kana-aterian tienvarressa. Hän kertoo siitä, kuinka vaimo tulee joskus mukaan tien päälle.
 

– Vaimo laittaa todella hyvää ruokaa, mutta minä huolehdin aina ruoanlaitosta, kun olemme yhdessä tien päällä, hän kertoo. – Tuolloin on vaimon vuoro levätä. En mielelläni yövy hotelleissa saati syö ravintoloissa. Omat keitokseni ovat parempia ja terveellisempiä.

Hän istahtaa hetkeksi istuimelleen ja katselee yli vuorten, jotka ovat olleet hänen työympäristönsä monta monituista vuotta ja tuoneet hänelle niin iloa kuin suruakin. Parin vuoden kuluttua hän jää eläkkeelle ja viettää sen jälkeen kaiken aikansa kotona vaimon kanssa kauniissa Mendozassa.

– Isä opetti minulle kaiken kuorma-autokuljetuksista ja myös näistä vuorista, Juan Manuel muistelee. – Hän sanoi minulle kerran, että Andit ovat ikuisia. Me kaikki kuolemme ennen pitkää. Mutta Andit eivät katoa mihinkään.

Kuorma-auto

Malli: Volvo FH 500 I-Shift 2015 -vetoauto ja 6×2-akselirakenne.
Moottori: 13 litran suora kuusisylinterinen 500 hv:n moottori, vääntömomentti 2 500 Nm kierrosalueella 1 050–1 400 rpm.
Perävaunu: Amerikkalainen Utility-merkkinen kylmäperävaunu, kapasiteetti 27,5 t.
Tehtävät: Kylmäkuljetukset Chilestä Argentiinaan.