Kuorma-autot

Volvo Trucksin kilpailun voittaneet Anne ja Veikko tapasivat Lisa Kellyn

Volvo Trucks järjesti kilpailun, jossa kaksi tarinansa lähettänyttä palkittiin fanilounaalla Lisa Kellyn kanssa.
Main-lisa-kelly

Kesällä Volvo Trucks järjesti kilpailun, jossa kaksi tarinansa lähettänyttä palkittiin fanilounaalla Lisa Kellyn kanssa Power Truck Showssa. Kisassa kysyttiin mikä on ollut vastaajien uran jännittävin ajokokemus kuorma-autonkuljettajana. Saimme runsaasti hienoja vastauksia ja näitä tarinoita kerromme nyt tiivistetysti. Aluksi kuitenkin katsaus fanilounaan tunnelmiin.

Kilpailun voittajiksi valittiin Anne Rumpunen Orimattilasta ja Veikko Nieminen Mynämäeltä. Molemmat toimivat tällä hetkellä myös kuljettajina.

Anne työskentelee miehensä Jarmo Rumpusen Kuljetus Jarmo Rumpunen KY:ssä. Yritys kuljettaa energiapuuta tällä hetkellä Päijät-Hämeen suunnalla. Annella itsellään on ollut kuorma-autokortti vuodesta 2011 alkaen.

Veikolla on oma toiminimi T:MI Vege Works ja ajosuoritteita tulee näin ollen hyvin monimuotoisia. Tällä hetkellä ajossa on pääosin kappaletavaraa ja haketta. Veikko on ajanut kuorma-autoa 12 vuotta ja nykyisin hän tekee kuljetusten lisäksi isännöitsijän töitä. Uran alusta noin kuusi vuotta eteenpäin Veikko on ajanut paljon kuljetuksia Pohjoismaissa.

Lisan tapaamista molemmat jännittivät, mutta kun juttuun päästiin niin sen jälkeen sitä riittikin. Yhteisiä harrastuksiakin löytyi; sekä Lisa että Anne harrastavat hevosia, Anne oli itse asiassa seuraavana päivänä menossa hevoskaupoille. Veikko ja Lisa tuntevat molemmat vetoa kaksipyöräisiin eli motocross on heille yhteinen harrastus.

Luonnollisesti puhe kääntyi myös kuljettajien arkeen ja mantereiden välisiin eroihin. Lisan mukaan Alaskassa on hyvin turvallista ajaa, sillä kaikki kuljettajat tuntevat toisensa, joten mikäli apua tarvitsee, tulee samalla tiellä yleensä pian vastaan tuttuja. Lisa kertoi, ettei hänen lastiaan tai polttoainettaan ole yritetty esimerkiksi ryöstää, mistä Veikolla oli kokemusta.

Autojen tekniikka poikkeaa mantereiden välillä hyvin paljon toisistaan. Tietyt perusasiat ovat toki samoja, mutta autojen kunto ja olosuhteet tekevät tilanteista aivan erilaisia. Lisasta autojen hallitsemisessa ei ole ollut missään suuria vaikeuksia, koska hän on koko ikänsä ajanut. Televisiossa olosuhteet saadaan usein näyttämään todellisuutta hurjemmille, sillä Lisa kokeneena kuljettajana kyllä tietää mitä tehdä, eikä ota turhia riskejä.

-    Kerran kyllä oli yksi todella pelottava tilanne, kun auto lähti luisumaan jyrkässä mäessä taaksepäin. Mutta siitäkin selvittiin toimimalla rauhallisesti, Lisa kertoi.

Luonnollisesti lounaalla keskusteltiin paljon myös siitä, millaista tosi-tv:n tekeminen on ja opittiin paljon tv-yhtiöiden tempuista. Niitä ei parane kuitenkaan paljastaa. Sekä Veikko että Anne olivat tyytyväisiä tapaamiseen. Molemmille voittajille jäi mukava kuva maailman vaarallisimpia teitä ajaneesta kuljettajasta.

Annen voitokas tarina tien päältä:

Olimme mieheni kanssa Varkauden suunnalla Enonkoskella ajamassa kantoja. Sää oli oikeinkin suosiva, mutta päästyämme lähemmäs alkoi kova lumimyräkkä, lunta tuli niin paljon, ettei aura-autot ehtineet pitää teitä puhtaana.

Kuorman saatuamme lähdimme ajamaan purkupaikalle, erittäin ylä- ja alamäkistä tietä pitkin ja lunta tuli edelleen kovasti. Kelistä hitusen vaarallisemman teki se, että se ei ollut kunnon pakkaslunta vaan hieman nuoskaista, joka silotti tien pinnan hyvin liukkaaksi. Muutamat ylämäet mitattuina olivat 1km pituisia ja jyrkkenivät ja kun autossa ei ollut Volvon tehoja, niin jännitys kasvoi... Vauhti puutui aina ennen jyrkintä nousua... 
Alamäen laskettuamme huusin jo, että nyt nousee taas ja lisää kaasua ja vauhtia. Yhden alamäen alla olikin töyssyvaroitus, mutta jos mieli päästä mäen ylös ei voinut hiljentää... Siinä sitten tehtiin pieni kenguruloikka ja se ei ollukkaan ihan pieni töyssy.

Seuraava etappi olikin lossi... Olimme kahden henkilöauton kanssa samaan aikaan lossilla. Tiedä ketä jännitti eniten, kun toiselle puolelle päästyämme lossi ei kiinnittynyt rantaan kunnolla. Lossin kuljettaja tuli sanomaan, että peruuttakaa hieman taaksepäin, niin saadaan keula nousemaan. Kyllä taasen jännitti, mutta saatiin lossi rantaan lukittua. 
Perille päästyämme selvää oli yksi....  Laitteet parkkiin ja unten maille. Ikimuistoinen matka, jota en tule koskaan unohtamaan. Ehkä siellä päin ajaville normaalit maastot ajaa, mutta Etelän vierailijoille oli hurja kokemus.

Anne

Veikon voitokas tarina tien päältä:

Vuosien mittaan näitä on kertynyt paljon; kuorma-autolla on luisteltu sohjossa, puolikkaassa on lietesäiliövaunu koittanut tulla liejuisella hiekkatiellä eteen, täysperämoduulissa on kärry koittanut tulla moottoritiellä ohitse ja peilistä sai katsella punaisten valojen heijastumista. Lisäksi on tullut hurjissa lumimyräköissä ajettua ilman kunnon näkyvyyttä ja joskus rättiväsyneenäkin kelloa vastaan laivaan ehtiäkseen.

Mieleenpainuvimpia ja mukavimpia on ensimmäinen reissu pidemmälle Norjaan kauniissa kevät ilmassa, kuin myös ensipuraisu telivetoisen 16-litraseen…uskomaton etenemiskyky ja loputon voima hakekuorman kanssa metsässä talvella.

Saattoipa se yksi jännittävä hetki olla, kun uusi auto, minkä oli itse itselleen saanut vapain käsin varustella ja suunnitella saapui viimein. Työkaluna se palveli täydellisenä autona, missä ei ollut mitään puutteita ja jolla ajoi massakuormia jopa yli 10 litraa pienemmällä kuin muutamat muut samassa ajossa, ero alkoi silloisessa 170tkm vuotuisessa suoritteessa jo tuntua.

Yhteistä kuitenkin näissä edellä mainituissa kokemuksissa on Volvot, jotka on aina vieneet perille luotettavasti ja pitäneet tiellä tiukoissakin paikoissa.

Veikko