Puukuljetukset ovat taitolaji

Vaativissa puukuljetuksissa pärjää mainiosti ilman suuria lihaksia, kun hallitsee oikean tekniikan. Kauhajokinen Johanna Noppa ei ole koolla pilattu, mutta taitoa on sitäkin enemmän.
D3X0225

Puutavaraliikennettä pidetään usein raskaan liikenteen kuninkuuslajina. Työn tekee haastavaksi se, että ajo- ja lastausolosuhteet voivat olla metsässä vaikeat.

Työskentelyolosuhteet eivät ole haaste vaan lisäpiriste Johanna Nopalle. Pienestä asti suuria autoja ihaillut Noppa nauttii siitä, kun saa puuauton kääntymään metsätien päässä ahtaalla kääntöpaikalla.

– Sukulaisista tai perheenjäsenistä kukaan ei ole kuljetusalalla. Olen aina tykännyt isoista autoista, mutta vasta 19-vuotiaana oivalsin, että minäkin voisin ajaa hienoa autoa.

Seitsemän vuotta sitten Noppa pääsi ­JAKKiin yhdistelmäajoneuvonkuljettajan koulutukseen, ja puutavara-autonkuljettajan kurssin hän suoritti pari vuotta sen jälkeen.

Kuljettajauransa aikana Noppa on ehtinyt ajaa rahtia niin kotimaassa kuin ulkomaille. Viimeiset neljä vuotta Noppa on ajanut puuta Rinta-Könnön kuljetusliikkeessä.

Työn kokeminen raskaaksi riippuu Nopan mielestä ihmisestä ja persoonasta. Joillekin pitkät maantiekuljetukset voivat olla henkisesti raskaita, toisille taas eivät.

– Puunkuljetukset voivat olla fyysisesti raskaita, mutta haastavista tilanteista selviää tavallisesti jollain konstilla. Lumiketjut eivät ole oikeasti painavia. Oikea nostotekniikka lähtee jaloista, ja kaikillahan on vahvat jalat.

Parasta työssä on puukuorman lastaaminen.

– Se on sellaista tanssia. Kohta meille tulee uusi nosturi, jota on kiva päästä kokeilemaan, Noppa sanoo.

Jonkin verran Noppa on aistinut kuljetusalalla naisten aliarviointia, vaikka kukaan ei ole sukupuolesta suoraan huomauttanutkaan. Nainen kuitenkin pärjää alalla hienosti positiivisella asenteella ja pitämällä rohkeasti puolensa.

– Jos jotakuta naista vähänkään kiinnostaa kuljettajan työ, niin suosittelen kokeilemaan. Tästä voi tulla oma laji, vaikka se ei heti siltä tuntuisikaan.

Työ tarjoaa vaihtelua, sillä tyypillistä työpäivää ei ole. Nopalla on joskus enemmän maantieajoa, joskus enemmän metsäkeikkoja ja lastaamista. Tällä hetkellä työpäivä alkaa kello kuusi, mutta Noppa on tehnyt välillä yövuoroakin.

– Aamulla lähden tekemään kuormaa johonkin päin. Kun kuorma on lastattu, se ajatetaan suoraan tehtaalle tai siirretään nosturittomaan autoon, jolla saa kuljetettua enemmän kerralla.

Suurimman osa työurastaan Noppa on istunut Volvon ratin takana.

– Volvo sopii parhaiten minun käteeni. Kun itse menen autokaupoille, valitsen uuden Volvon, ei siitä mihinkään pääse.

Työn vastapainoksi Nopalla on monenlaisia harrastuksia. Hän käy ohjastamassa omaa hevosta, käy sambakurssilla ja ompelee. Nuorelle ja kauniille naiselle on myös tarjolla mallintöitä ja promootiotehtäviä. Muutama vuosi sitten Noppa kierteli ahkerammin kauneuskilpailuissa, mutta kuljetusala on nykyisin vienyt sydämen.

– En ikinä luopuisi puuajosta. Olen puuauton kuljettaja enkä muuksi muutu.

 

D3N5463

Rinta-Könnö Oy

Raimo Rinta-Könnön perustaman kuljetusliikkeen historia ulottuu 1960-luvulle. Nykyisin vetovastuussa oleva Mika Rinta-Könnö tuli puukuljetuksiin erikoistuneeseen perheyritykseen 1980-luvun lopussa. Kuljetusliike ajaa neljän puuauton voimin kuormia Metsäliitolle ja on mukana hakekuljetuksissa, ja sillä on myös metsäkoneita. Rinta-Könnöllä on kaksi Volvoa: FH12 460 ja F12 420. Yhtiön palveluksessa on reilut kymmenen työntekijää.

Suodata artikkeleita

5 true 5