Kuorma-autot
Volvo Trucksin Mikä on ollut jännittävin ajokokemuksesi kuljettajana -kilpailuun tuli paljon hienoja vastauksia ja hyvin pitkiä tarinoita. Jotta mahdollisimman monta erilaista juttua saatiin mukaan, olemme tiivistäneet ja lyhentäneet tarinoita ja osasta kerromme vain jännittävimpiä yksityiskohtia.
Mari, 32 –vuotta:
Tarina ei varsinaisesti liity ajamiseen vaan siihen millaisiin tilanteisiin on työn kautta päässyt/joutunut. Sain tehtäväkseni käydä purkamassa Malmin lentokentälle 2 pienlentokonetta, jotka olivat pakattu megakäriin siivet sivulle paketoituna (tuli irtoperänä sompaan). Purku sujui hyvin ja ilmapiiri oli hyvin leppoisa. Siitä kului pari viikkoa ja oli tulossa toinen samanlainen purku. Juitsarini sanoi minulle, että olivat toivoneet saman kuskin purkamaan ja, että voin käydä siinä välissä sitten lentämässä... Luulin, että juitsarini vain vitsaili lentämisestä.
Saavuin taas sovitusti purkamaan lentokoneita ja kun homma alkoi olla valmis, minut kutsuttiin kahville ja eräs mies rupesi varaamaan kentältä lentoaikaa…
No niinhän se sitten meni, että minä ja lentäjä lähdettiin kohti lentokonehallia, josta hän valitsi 2-paikkaisen opetuskoneen, jonka etupenkille meikäläinen sitten istahti. Eikä aikaakaan kun rullattiin ja lähdettiin ilmaan. Siellä ilmassa olikin sitten ihan omat säännöt ja totesin, että maantiellä liikkuminen on paljon helpompaa!
Sainpas sitten minäkin hetken aikaa ohjata konetta, mikä oli melkoinen kokemus… Sitten laskeuduttiin, minä jatkoin omia hommiani ja soitin juitsarilleni. Hän kysyi, että kävitkös lentämässä?
Kun sanoin kyllä, hän oli hämmästynyt. Oli luullut hänkin, että vitsillä puhuivat! No siinä sitten tokaisi, kun kerroin että kehä 3 yläpuolella lennettiin, että olisin soittanu yhelle työkaverilleni (joka oli ajamassa samaan aikaan kehä kolmosella), että pistä siihen autoon vähän vauhtia, sinua tarkkaillaan (silloin ei ollut autoissa seurantalaitteita).
Olavi, 74-vuotta:
Ajoimme 1955 vuoden paikkeilla heinäpaalia Etelä-Suomeen Seinäjoen ympäristöstä. Heinäpaalia oli kuormassa kuudessa kerroksessa. Virroilla oli rautatien alitustunneli, mistä kuorma ei sopinut menemään. Jouduimme nostelemaan ylimmän kerroksen rautatielle ja siten pääsimme alittamaan alikulkutunnelin ja sitten pudottelimme paalit kuormaan.
Sitomisen jälkeen matka jatkui, mutta jo Ruovedellä oli silta, jossa oli sama operaatio. Eräällä kerralla, kun olimme nostelleet paalit rautatielle, kuului yöjunan vislaus. Muuta keinoa ei ollut kuin heitellä kaikki paalit molemmin puolin kaiteita kuormaan ja tielle.
Kaikki tielle heitetyt paalit hajosi ja itse ehdimme viime tipassa hyppimään kaiteiden yli kuorman päälle. Koko loppu yö meni siinä ja kiroilua oli sen verran, että ehkä Pietari ottaa sen vielä puheeksi.