Kokenut kuljettaja koetuksella Kanadan vuoristoteillä

Rod Stanley on ajanut raskaita kuormia jo 18 vuotta. Kokemuksesta huolimatta Länsi-Kanadan kiemurtelevat vuoristotiet ja ajorajoitukset ovat hänelle kova koitos.

Lähde tässä Kuljettajien maailma -jaksossa kuorma-autonkuljettaja Rod Stanleyn matkaan ja koe Länsi-Kanadan sydänmaiden koskematon kauneus.

Rod Stanley juomassa kahvia.

Rod Stanley on ajanut kuorma-autoja yli 40 vuotta, joista edelliset 18 vuotta raskaita kuormia.

Aamu on pilvinen Stewartissa, Brittiläisessä Kolumbiassa. Pilvet riippuvat raskaina vuorenhuippujen yllä. Ne ympäröivät hiljattain valmistunutta satamaa syvän lahdelman etäisimmässä kolkassa. Tänne Alaskan rajan tuntumaan saapuu suuria bulkkiautoja kaikkialta maailmasta. Niiden raskaita kuormia kuljetetaan sisämaahan satojen kilometrien päähän.

Lastauslaiturilla maa on mutaista sateen jäljiltä. Kuorma-autonkuljettaja Rod Stanley kollegoineen ponnistelee kuormatakseen 66 tonnia painavan prosessiyksikön perävaunuun. Ensimmäinen yritys epäonnistuu, sillä taka-akseleilla on liikaa painoa. Mietittyään hetken he päättävät kääntää prosessiyksikön ympäri ja jättää kuorma-autolle – 600-hevosvoimaiselle, I-Shift -vaihteistolla varustetulle Volvo VNX:lle – enemmän kannateltavaa. Tällä kertaa sujuu paremmin. – Meidän on vielä selvitettävä painon jakautuminen eri akseleille. Jos asia on kunnossa, voimme lähteä liikkeelle, Rod kertoo.

Heidän on kuitenkin odotettava iltaan. Brittiläisessä Kolumbiassa sijaitsevan Stewartin ja naapuriprovinssi Albertan väliset tiet ovat kapeita ja kiemuraisia. 1 500 km pitkän reitin alkutaipaleella on myös selvitettävänä joukko siltoja, joita ei ole suunniteltu raskaille kuljetuksille. 

Renkaan puhkeaminen pimeässä on jo ajatuksenakin ikävä.

Rod Stanley

kuorma-autonkuljettaja

Jos täällä haluaa ajaa, tarvitaan paitsi tutkivaa insinöörityötä myös erikoislupia provinssin viranomaisilta. Jotta muiden tienkäyttäjien turvallisuus ei vaarannu, ajolupa Brittiläisessä Kolumbiassa heltiää vain yöajaksi ja kaiken lisäksi vain teille, jotka on suljettu muulta liikenteeltä. Ulkona onkin pilkkopimeää ja melko lohdutonta, kun Rod kollegoineen jättää Stewartin taakseen.

Lastauslaituri.

Lastauslaiturilla Rod Stanley kollegoineen valmistautuu tutkimaan, kuinka kuorman paino jakautuu eri akseleille.


– Yöajossa on tiettyjä haittapuolia. Päivänvalossa kaikki on paljon helpompaa, kun näkemisen kanssa ei ole ongelmia eikä korjauksia tarvitse tehdä taskulampun kanssa. Renkaan puhkeaminen pimeässä on jo ajatuksenakin ikävä, hän kertoo.

Lisähaastetta yöajoon täällä päin Kanadaa tuo se, että metsä tien molemmin puolin on täynnä karhuja ja muita luontokappaleita. Vaikka Rodilla on saattoauto sekä edessä että takana, hän ei saa herpaantua hetkeksikään. Aina on oltava valmis hidastamaan äkillisesti tai väistämään esteitä.

Mammoetin tiimi keskustelemassa.

Näin suurten kuormien kuljettaminen on ryhmätyötä, joka edellyttää suunnittelua ja huolellista koordinointia.

– Olen ajanut pohjoisen mailla lähes koko ikäni, ja pidän siitä kovasti. Eläimet ovat kuitenkin ainainen huolenaihe, koska luontokappale saattaa nelistää tielle yhdessä silmänräpäyksessä. Viime talvenakin eläin hyppäsi suoraan eteen, kun ajoin yksin kuormaa hakemaan. Henkihän siltä lähti, joten aina pitää olla varuillaan. Toistaiseksi minulla on käynyt tuuri täällä Stewartin maisemissa.

Rod on ajanut kuorma-autoa jo 40 vuotta, viimeiset kahdeksantoista Mammoet-yhtiön leivissä. Se on raskaisiin nosto- ja kuljetustöihin erikoistunut globaali yhtiö. Vuosien varrella hän on ajanut jopa 500 tonnin kuormia, joten käsillä oleva prosessiyksikkö ei ehkä tunnu järin suurelta urakalta. Rod katsoo kuitenkin, että Brittiläisen Kolumbian tieolosuhteissa kuorma on kokonsa, painonsa ja leveytensä vuoksi haaste kaikille asianosaisille.

– Kahta samanlaista työtehtävää ei ole. Sen tässä on saanut huomata, ja se pitää myös mielenkiintoa yllä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tiimityö ja töihin liittyvä logistiikka ja suunnittelu ovat myös mieleeni, hän kertoo ja täydentää vielä:

– Kuljettajanurani alkuvuosina tein perinteistä yksinäisen puurtajan työtä – saattoi kulua päiväkausia, etten tavannut ketään tuttua. Pidän tällaisesta työstä enemmän, koska tiimissä on paljon väkeä ja olemme oikein hyvää pataa keskenämme. Tähän on jo niin tottunut, että olisi vaikeaa ajaa taas yksikseen.

Kuljettajanurani alkuvuosina tein perinteistä yksinäisen puurtajan työtä – saattoi kulua päiväkausia, etten tavannut ketään tuttua.

Rod Stanley

kuorma-autonkuljettaja

Nass-jokea ylittämässä.

Nass-joen silta on eräs kapeimmista Brittiläisen Kolumbian halki kulkevan reitin kaikkiaan viidestäkymmenestäviidestä sillasta.

Tällä matkalla on erityistä merkitystä Rodille ja tämän kollegoille, koska Volvon kuorma-auto on nyt ensimmäistä kertaa koeajossa. Turvallisuus on sekä Mammoet-yhtiön että Volvo Trucksin perusarvo, ja tultuaan sinuiksi uuden kuorma-auton kanssa Rod yllättyy positiivisesti.

– Tämä on mainio kuorma-auto. Vääntöä ja hevosvoimaa riittää, auto kulkee tasaisesti, mukavuus on kohdallaan, ja tilaakin on hyvin – siinäpä kaikki, mitä kuljettaja voi toivoa. Erityisesti mukavuus on aivan eri luokkaa kuin mihin olen tottunut. Panin merkille myös, että kaikki katkaisimet ovat kätevästi ulottuvilla, joten voin pitää katseen aina tiessä. Kun kuorma-auto on tuttu, se on erittäin turvallinen ajaa. Se onkin meille ehdottoman tärkeää, hän kertoo.

Kahtena ensimmäisenä yönä Rod kollegoineen taittaa matkaa iltakymmenen ja aamukuuden välillä. Kolmas vuoro alkaa myöhemmin, puoliltaöin, sillä Albertan puolella erikoislupa on voimassa vain päiväsaikaan. Rod kertoo, että siirtyminen yöajosta päiväajoon on tämän tehtävän suurimpia haasteita. Keho ei pysy perässä, ja vuorojen välillä on hankala saada tarpeeksi unta, vaikka lepoaikaa onkin riittävästi.

Yövuorojen aikana hän pysyttelee hereillä nauttimalla raitista ilmaa, juomalla limsaa ja vettä sekä kuuntelemalla radiosta klassista rockia, kuten Led Zeppeliniä. Ajatuksissa pyörivät myös hänen kaksi lastaan ja näiden tyttäret. Hän miettii, mitä tekisi heidän kanssaan kotiin päästyään. Kun kuorma saadaan Redwateriin, hänellä on viikko lomaa. Hän menee oikopäätä kotiin Edmontoniin ja vie koko perheen viikoksi leireilemään.

– Vapaa-ajalla vietetty yhteinen aika perheen kanssa on elämässäni kaikkein tärkeintä. Rakastan lapsiani yli kaiken, ja lapsenlapset ovat aivan yhtä lähellä sydäntä. Haluan nähdä heidän kasvavan, kun muutaman vuoden päästä jään eläkkeelle. Omien lasteni kasvuvuodet menivät minulta suurelta osin ohi, kun olin paljon tien päällä. Silloin ei ollut matkapuhelimia, eikä tänne ollut muitakaan puhelinyhteyksiä. Työtehtävissä saattoi mennä viikkokin niin, ettei perheen kanssa päässyt edes juttelemaan. Tekniikan ansiosta työ kuorma-autonkuljettajana on nykyään paljon helpompaa.

Täällä ajaessani mietin väkisinkin, että olen varsinainen onnenpekka. Saan tästä palkkaa, vaikka muiden täytyy ottaa vapaata töistä ja tulla ihailemaan tätä erikseen. Tämä on varmasti kuorma-autonkuljettajan työn upeimpia etuoikeuksia.

Rod Stanley

kuorma-autonkuljettaja

Rod ajaa kuorma-autollaan Kanadan Kalliovuorten sydämessä Brittiläisen Kolumbian ja Albertan rajan tuntumassa. Sarastus virkistää hänen mieltään raskaan yöajon jälkeen, ja ajo Jasperin kansallispuiston halki on aina mieltä ylentävä kokemus. Paikka on koko Kanadan kauneimpia.

 

Ajossa Länsi-Kanadassa.

Vaikka Rod Stanleylla on saattoauto sekä edessä että takana, hän ei saa herpaantua hetkeksikään. Aina on oltava valmis hidastamaan äkillisesti siltä varalta, että tielle osuu luontokappaleita.

– On melkoinen näky, kun puut vaihtavat väriä, kristallinkirkkaat vesistöt levittäytyvät turkoosina, ja pilvien lomasta nouseva aurinko kimaltaa vedenpinnalla. Näkymä on aina vaikuttava, ja maisemaa täydentävät hirvet, karhut, vuohet, lampaat ja muu villi luonto. Täällä ajaessani mietin väkisinkin, että olen varsinainen onnenpekka. Saan tästä palkkaa, vaikka muiden täytyy ottaa vapaata töistä ja tulla ihailemaan tätä erikseen. Tämä on varmasti kuorma-autonkuljettajan työn upeimpia etuoikeuksia.

Yhtiö

Mammoet on raskaisiin nosto- ja kuljetustöihin erikoistunut yhtiö, jolla on yli 5 000 työntekijää eri puolilla maailmaa. Yhtiö tekee toimeksiantoja pääasiassa polttoaine- ja kaivosteollisuuden, yhdyskuntarakentamisen, sähköntuotannon ja avomeriprojektien hankkeissa.

 

Urakka

Seitsemän kuukautta kestävän tiivistahtisen projektin aikana Mammoet tekee kuljetuksia neljällä kuljetuskalustolla Stewartin ja Redwaterissa sijaitsevan asiakkaan välillä. Lisää kuorma-autoja otetaan käyttöön tarpeen mukaan satamatoimintojen ja aikataulujen tueksi.

kuorma-auto ja perävaunu

Kuorma-auto: Raskaat kuljetukset.
Malli: Volvo VNX 630.
Moottori: Volvo D16, 600 hv, vääntö 2 779 Nm.
Vaihteisto: Volvo I-Shift.
Vetoauto: 8X6 (Tri Drive).
Paino: 119 300 kg (kokonaisyhdistelmämassa).
Hyötykuorma: 66 000 kg
Pituus: 41,7 m (koko yhdistelmä).
Pyöriä: 50.
Polttoaine: Kapasiteetti enintään 1 135 litraa.
Ominaisuudet: 35 tonnille luokiteltu tasauspyörästö. Matalaperävaunun rampit ja hydrauliikkasarja moniperävaunuyhdistelmiä varten. Suojateline makuuohjaamon takaseinään sekä ketjut ja puomit. Kuorma-autot ovat erikoissuurten kuormien kuljettamiseen tarkoitettuja pilottiautoja.
Perävaunu: 9-akselinen Scheuerle ”Canadian Highway”.
Perävaunun erikoisominaisuudet: Jatkettava lava (18,55–30,55 m), hydraulijousitus, akselien ohjaus vetotapin tunnistimella tai kauko-ohjaimella.
Pilottikuorma-autot: 7 saattoautoa yöajoon

Alue

Stewartin ja Redwaterin välisen reitin pituus on noin 1 500 km suuntaansa, ja se kulkee kahden Länsi-Kanadan provinssin, Brittiläisen Kolumbian ja Albertan, halki. Reitti kulkee tiheäkasvuisten metsien, vesiputousten, lumipeitteisten vuorten ja jäätikköjärvien halki edelleen Albertan aroille.

Aiheeseen liittyvä sisältö

175 tonnin maantiejunalla Australian takamailla

Australian takamailla 52-vuotias isoäiti istuu 175 tonnin kuormalle mitoitetun Volvo FH 16 Tri Drive -maantiejunan ohjauspyörän takana. Takana on neljä perävaunua ja edessä kuuma päivä tien päällä. Maxine Taylor, rekkakuskin tytär ja rekkakuskin ...

Selviytyjä maailman vaarallisimpiin kuuluvalla tiellä

Järki, taito ja kokemus ovat pitäneet Juan Manuel Manriquen hengissä 45 vuotta maailman vaarallisimpiin kuuluvalla tiellä. Paikka on Paso de los Caracoles, Chile....

Suolaa louhimassa Bolivian suurelta valkoiselta tasangolta

Armoton kirkkaus ja ohut ilma. Niin ihminen kuin konekin joutuvat lujille maailman suurimmalla suolatasangolla. Kuorma-autonkuljettaja Dario Machaca Colque on työskennellyt täällä yli 30 vuotta....

Suodata artikkeleita

5 true 5