Kuorma-autot
Roger Henriksson ikävöi valoa. Neljä kuukautta vuodesta hänen työpäivänsä on vaellusta pimeässä iltahämärän ja sarastuksen välillä. Kuljettajan työ Ylikainuussa, vain muutama kilometri pohjoiselta napapiiriltä etelään, merkitsee pimeitä öitä, lumisia teitä ja jopa –40 celsiusasteen lämpötiloja. Ankaran talven jälkeen sää palkitsee kesäkuussa.
– On liki mahdotonta kuvailla, millaista täällä on kesäaikaan, kun kesäyön aurinko paistaa ja valoa riittää vuorokauden ympäri. Herätyskello herättää klo 1.50 aamulla, mutta kesäkuussa aurinko valaisee ja kaikki sujuu huomattavasti helpommin kuin säkkipimeällä ja –35 asteen pakkasessa, Roger Henriksson kertoo.
Vaikka ilmasto on ankara ja työvuoro alkaa joka toinen viikko kello 3 aamulla, hän ei vaihtaisi työtään kuljettajana pohjoisessa.
– Elämä pohjoisessa on tehnyt minusta sen kuka olen. Täytän pian 50, mutta olen käynyt ulkomailla vain kerran elämässäni. Kokemuksena se menetteli, mutta koti-ikävä iski kaksi päivää ennen paluuta! Minä en ole sitä tyyppiä, joka pystyy elämään suurkaupungissa.
Roger ajaa joka päivä kaksi kuormaa puutavaraa kotikaupungista Ylikainuusta Munksundin sahalle. Kuorma-auto on 30 metriä pitkä ja painaa täydessä kuormassa 90 tonnia.
– Sanomattakin on selvää, että alkuvaiheessa vilkaisu taustapeiliin hieman hirvitti, kun kuorma-auto näytti jatkuvan loputtomiin! Totuin siihen kuitenkin pian, ja nyt siitä saa pikemminkin voiman tuntoa, Roger kertoo hymyillen.
Viimeksi kuluneen vuoden hän on ajanut ajoneuvoyhdistelmää, joka kuuluu ETT-tutkimusprojektiin. ETT on lyhenne sanoista En Trave Till, yksi nippu lisää. 50 % suurempi kuorma lisää tehokkuutta ja pienentää hiilidioksidipäästöjä 20 % verrattuna perinteisiin puutavara-autoihin. Koska paino on jakautunut useammalle akselille, ajoneuvoyhdistelmä myös kuluttaa tietä vähemmän.
Sanomattakin on selvää, että alkuvaiheessa vilkaisu taustapeiliin hieman hirvitti, kun kuorma-auto näytti jatkuvan loputtomiin.
Hän on saanut erikoisluvan ajaa kuorma-autoa, joka painaa 30 tonnia enemmän kuin julkisia teitä koskeva ruotsalainen lainsäädäntö sallii. Volvo Trucks on eräs monista tutkimusprojektiin osallistuvista hankekumppaneista. Projektin toivotaan myötävaikuttavan lainsäädäntöön niin, että raskaiden kuljetusten suurin sallittu kokonaispaino nostettaisiin Ruotsissa 60 tonnista 74 tonniin. Pitkällä aikavälillä myös 90 tonnin kuorma-autot pyritään saamaan lainsäädännön piiriin.
Roger istuu ohjaamoon ja kiroaa. Tavallisesti Ylikainuuta tiukasti otteessaan pitävä pakkanen on hellittänyt, ja lähelle nollaa vähitellen kohonnut lämpötila tuo muassaan mustaa jäätä ja loskaa.
– Täällä on tällaista vain tien loskaantuessa, ei muuten. Ja kun ei pääse heti matkaan niin…, hän aloittaa mutta lause katkeaa irvistykseen. Kun kuorma-auto on saatu liikkeelle työtoverin avustuksella, Roger lähtee pysäköintialueelta hieman aikataulusta myöhässä.
Tänään on harvinaislaatuinen päivä. Roger pääsee ensimmäistä kertaa ajamaan Volvo Trucksin uutta, erityisesti raskaisiin kuljetuksiin suunniteltua Volvo FH16 -kuorma-autoa.
– Uutta kuorma-autoa on aina mukava ajaa. Nyt jo huomaa, että tämä uusi FH-malli eroaa vanhasta melkoisesti. Tässä on enemmän tehoa, se on selvästi vahvempi, ja se pitää vauhdin paremmin mäessä. Jousitus on erilainen kuin vanhassa mallissa, ja se tuntuu tien päällä huomattavasti mukavammalta. Olen erittäin luottavainen tämän kuorma-auton suhteen, Roger toteaa.
Ylikainuun ja Piitimen välinen tie ei juuri mutkittele; siinä on muutama pidempi suora ja kaarteita silloin tällöin. Roger on jo huomannut, että kuorma-autoa on mukavampi ajaa etupään erillisjousituksen (IFS) ansiosta.
– Se kulkee kuin rasvattu. Se on huomattavasti vanhaa mallia vakaampi. Erityisen vakaalta se tuntuu mutkissa ja kiertoliittymissä, ja se ohjautuu aiempaa paremmin. Kuljettajan tarvitsee vain kääntää. Kuljettajan näkökulmasta on tietysti erittäin myönteistä, että ajoneuvo toimii tiellä vakaammin.
Luotettavuus ja kyky selviytyä tehtävistä ankarissa olosuhteissa ovat kuorma-autolle välttämättömiä ominaisuuksia Pohjois-Ruotsin olosuhteissa.
– Talvella kuljettajan työ on joskus jännittävää, kun yhtenä hetkenä on lumimyrsky ja toisena jäätä. Jos kuljettaja on kokematon ja renkaat huonossa kunnossa, tulee äkkiä ikävä kotiin. Usein näkee ulkomaisia kuorma-autoja, jotka ovat jääneet keskelle mäkeä. Juuri viime viikolla ulkomainen ajoneuvoyhdistelmä suistui ojaan perävaunuineen kaikkineen, hän kertoo.
Roger on itsekin päätynyt ojaan pari kertaa 24-vuotisella puutavara-auton kuljettajan urallaan. Edellisestä kerrasta on yli 10 vuotta. Roger osoittaa tuolloin loukkaamaansa olkapäätä ja kertoo, että sitä särkee yhä hieman.
– Jäisellä kelillä täytyy pystyä arvioimaan, milloin pysähtyä ja milloin jatkaa matkaa, Roger kertoo.
Talvella kuljettajan työ on joskus jännittävää, kun yhtenä hetkenä on lumimyrsky ja toisena jäätä.
Kun hän ensi kerran ajoi ETT-kuorma-autoa, hän yllättyi, kuinka tasainen ja helppo ohjattava se oli pituudestaan huolimatta. Peruuttaminen on vaikeaa, koska vedettävänä on apuvaunu, linkkivaunu ja puoliperävaunu, mutta muuten lisätonnit eivät Rogerin mielestä juuri vaikuta ajamiseen.
– Kuorma-auton jarrujärjestelmä on kerta kaikkiaan niin hyvä, ettei jarrutusmatka ole sen pidempi kuin tavallisessa 60 tonnin kuorma-autossa, hän kertoo.
Hän avaa ikkunan ja sylkäisee ulos nuuskamällin. Männynlatvojen takana pilkahtelee maaliskuun aurinko. Roger pitää silmälasien päällä aurinkolaseja suojatakseen silmiään valolta, joka heijastuu erityisen kirkkaana lumen peittämästä maasta.
– Ilmastossa, tieolosuhteissa ja säässä tapahtuu selkeä muutos Ylikainuun ja Piitimen välillä. Ylikainuussa keli saattaa olla mitä parhain, mutta Luulajan ja Piitimen välillä voi olla liukasta, Roger kertoo.
Vaikka matka Ylikainuusta Piitimeen kestää vain kaksi tuntia, lämpötila voi talvella vaihtua sisämaan –30 celsiusasteesta rannikon muutamaan pakkasasteeseen. Tämä on vaativaa niin kuljettajalle kuin kuorma-autollekin, jonka täytyy kestää suuria lämpötilavaihteluita.
Munksundin sahalla kuorittu puutavara siirretään kuljetinhihnalla tukkipinojen välissä. Kuorman purku käy joutuisasti, ja reilun puolen tunnin päästä Roger on jo paluumatkalla Ylikainuuseen.
Ennen päivän päättymistä hän kuljettaa vielä toisenkin kuorman. Sitten on aika palata kotiin perheen luo. Rogerilla on neljä lasta, ja tänään hän hakee nuorimman pojan päiväkodista.
– Minusta on mukava ajaa samaa reittiä. Ystävät pitävät minua hiukan kahelina – että ties vaikka pimahdan lopullisesti! Sanon heille, että vaikka reitti on aina sama niin asiaa on turha miettiä. Hyvä puoli on siinä, että pääsen hyvissä ajoin kotiin perheen luo ja joka yö omaan sänkyyn nukkumaan.
