Kuorma-autot
Kello 22.00 suurin osa kuorma-autoista on pysäköity valtavan Eko Atlantic -rakennustyömaan porttien sisäpuolelle. Katulamppujen valossa näkyy rukoukseen keskittyneitä muslimikuljettajia, osa puolestaan on levittänyt ohuita mattoja suoraan maahan ja vetänyt peitteen korvilleen.
Matthew Ude valmistautuu yöpuulle. Hän on tehnyt normaalin päivätyönsä eli ajanut Volvo FMX -kuorma-autonsa kivilouhokselle 150 kilometriä Lagosista koilliseen ja ottanut kyytiin graniittilohkareita rakenteilla olevaan kahdeksan kilometrin pituiseen suojamuuriin, joka erottaa Eko Atlanticin valtamerestä.
– Emme milloinkaan aja yöaikaan, se on liian vaarallista. Riski joutua maantierosvojen pysäyttämäksi on aivan liian suuri, Matthew kertoo.
Eko Atlanticista on vääjäämättä kehittymässä tulevaisuuden Lagos. Kymmenen neliökilometrin laajuiselle keinotekoiselle niemelle tulee sekä liike- että asuinalueita, ja se rakennetaan Victoriansaarena tunnetun alueen rinnalle. Suojamuurille on tehty testejä, jotta se varmasti kestää pahimmatkin myrskyt, ja muurien suojaan jäävä alue täytetään merestä kaivetulla hiekalla.
Nimi Eko on paikallista joruban kieltä ja tarkoittaa ”Lagosin saaren kansaa” – ihmisiä, jotka aluetta alun perin asuttivat. Matthew ei kuitenkaan ole kotoisin täältä. Hän on etniseltä taustaltaan igbo, ja hän on ajanut kuorma-autoja eri puolilla Nigeriaa jo vuodesta 1978. Työstä on tullut hänelle harrastus.
– Opin ajamaan kuorma-autoa tehdessäni töitä ranskalaiselle yhtiölle, jolla oli Renault'n kuorma-autoja. Tämä on ensimmäinen Volvo kuorma-autoni, ja se on minulle mieluinen. Siinä on hyvät jarrut, ohjaus toimii täydellisesti, ja tasapaino on erinomainen myös raskaita kuormia kuljetettaessa, hän kertoo.
Matthew lähtee Eko Atlanticin työmaalta aamuneljältä kuutena päivänä viikossa. Mukana hänellä on paikallinen apupoika, 24-vuotias Gift Mwaele, joka auttaa häntä päivän töissä. Gift pesee kuorma-auton, ohjaa Matthew'ta tämän peruuttaessa ahtaissa paikoissa ja toimii ylimääräisenä silmäparina vilkkaassa liikenteessä. Joka päivä jopa 200 kuorma-autoa ajaa Eco Atlanticiin eri kivilouhoksilta.
Huonokuntoisten teiden vuoksi liikenne on suurin ongelmamme. Kuorma-autosta nouseminen esimerkiksi rengasta paikkaamaan voi olla oikeasti vaarallista.
Päivän ensimmäinen pysähdyspaikka on Ibadanissa sijaitseva kuljetusyrityksen konttori ja korjaamo, josta Matthew ja Gift hakevat kuormakirjat. Sinne johtava tie on eräs valtakunnan pääteistä, mutta asfaltti on paikkailtua ja huonokuntoista. Vaikka liikennettä onkin aamulla vähänlaisesti, matka määränpäähän kestää yli kaksi tuntia.
Kun he ovat saaneet kuormakirjat, Matthew ajaa päätieltä sivutielle, joka vaihtuu ennen pitkää louhokselle vieväksi soratieksi.
– Huonokuntoisten teiden vuoksi liikenne on suurin ongelmamme. Kuorma-autosta nouseminen esimerkiksi rengasta paikkaamaan voi olla oikeasti vaarallista, Matthew kertoo.
Louhokselle vievää soratietä reunustaa tiheä kasvillisuus. Siellä täällä näkyy jamsseja, maniokkeja ja jokunen banaanipuu. Kuorma-auto nostattaa hienojakoisen pölypilven taakseen, ja muutama keltainen perhonen pyrähtää tuulilasin editse.
Yhtäkkiä louhos tulee vastaan keskellä metsää. Valkoiset kuorma-autot keltaisine kuormalavoineen ajavat peräjälkeen noutamaan kuormia. Pauke ja melu ovat korvia huumaavia, kun graniittilohkareita lastataan kuorma-autoihin. Vuoroa odottaessaan Matthew käyttää tilaisuuden hyväkseen ja käy juttelemassa toisille kuljettajille.
”Suureen Lagosin muuriin” tarkoitetut lohkareet ovat halkaisijaltaan jopa 1,5 metriä, ja kuorma-autoihin mahtuu enintään 30 kuutiometriä. Yhdellä kertaa muurille kuljetettava kivimäärä ei siis määräydy painon vaan kuormalavan koon mukaan.
Kun Matthew ja Gift ovat saaneet kuorman lastattua, he punnitsevat kuorma-auton ja aloittavat ajomatkan takaisin Lagosiin. Kello on nyt 14.30, ja liikenne on vilkastunut huomattavasti. Ajomatka takaisin Eko Atlanticiin kestää normaalisti neljä tuntia, ja Matthew tietää, että perillä ollaan vasta pimeän tultua. Pysähtyminen syömään ei tule kysymykseen.
– Emme voi pysähdellä, koska muuten emme pääse ollenkaan perille, hän kertoo.
Matthew ja Gift viettävät käytännössä koko työpäivänsä kuorma-autossa. He tuovat ruoan mukanaan ja syövät matkalla. Ja kun meno hidastuu, Matthew käynnistää CD-soittimen. Kahden ahkerasti luetun raamatun välissä on Paul Simonin, Stevie Wonderin, James Brownin ja kantritähti Skeeter Davisin kokoelmia.
– On minulla tietysti myös jonkin verran nigerialaista musiikkia, Matthew kertoo ja nauraa.
Hän on kotoisin Kaakkois-Nigeriasta alueelta, joka tunnettiin aiemmin nimellä Biafra ja joka on tätä nykyä Enugun osavaltio. Isä oli torikauppias, mutta perheellä oli niukasti rahaa ja Matthew'n täytyi jättää koulu yhden yläastevuoden jälkeen.
– Perheessämme oli viisi lasta. Minä olin ainoa poika, ja jouduin huolehtimaan itsestäni hyvin varhaisella iällä. Minulla ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä kuorma-autonkuljettajaksi, sillä minulla ei ollut rahaa omaan yritykseen eikä perheelläni ollut riittävästi maata meidän kaikkien ylläpitoon.
Ajaminen Nigeriassa saattaa kuitenkin olla kovin arvaamatonta. Matthew viittoo kohti jokea, joka tulvii rankkasateella. Tällöin liikenne seisahtuu ja kuljetusten täytyy odottaa vedenpinnan laskeutumista.
Minulla ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä kuorma-autonkuljettajaksi, sillä minulla ei ollut rahaa omaan yritykseen eikä perheelläni ollut riittävästi maata meidän kaikkien ylläpitoon.
Ohitamme säiliöauton, joka on aamun aikana kaatunut kyljelleen vastaantulevan liikenteen kaistalle. Paikalliset ovat tyhjentäneet sen nopeasti. Kaikki on mennyt tällä kertaa hyvin, mutta toisinaan tulenarka polttoaine voi syttyä kipinästä ja aiheuttaa lukuisia onnettomuuksia, jopa kuolonuhreja.
Kyseinen kuorma-auto ja muutama muu kolaroitu ajoneuvo tiensivussa vastaavat hyvin Matthew’n kuvausta liikenneilmapiiristä maassa, jossa ei näytä olevan minkäänlaisia liikennesääntöjä.
Matthew kuitenkin ajaa rauhallisesti ja turvallisesti. Kotona Lagosissa hänellä on vaimo ja neljä lasta – mutta hän näkee heitä vain sunnuntaisin.
– Teemme pitkää päivää, enkä voi mennä illaksi kotiin. Lagosin liikenne on aivan liian kaoottinen. Lauantai-iltaisin menen kuitenkin töiden jälkeen kotiin, ja vietän sunnuntain perheeni kanssa. Käymme yleensä kirkossa.
Päivä Nigeriassa vaihtuu nopeasti yöksi, ja Matthew'n saapuessa Eko Atlanticin rakennustyömaalle pimeys on jo laskeutunut. Pitkä jono kuorma-autoja on ajanut satamalaiturille tyhjentämään kuormansa suojamuurin ja valtameren rajakohtaan.
Matthew odottaa valonheittimen alla, kunnes on hänen vuoronsa ajaa ylös, kääntyä kapealle laiturille, peruuttaa ja tyhjentää graniittilohkareet mereen. Aallot lyövät tasaisesti muuria vasten. Vaikka lämpötila on laskenut, ilma on yhä lämmin, suolainen ja kostea. Rannalle näkyy vain muutama Lagosista kajastava kelmeä valo.
Työpäivä on ohi. Matthew säilyttää istuimen takana kääröä, jonka hän ottaa illalla esille ja levittää ohjaamoon kahden istuimen päälle ja asettuu nukkumaan.
Aamuneljältä hän on jälleen valmis aloittamaan päivän työt. Tuolloin ensimmäiset kuorma-autot lähtevät Eko Atlanticilta kohti pohjoista.
Volvo FMX 6×4 -vetoauto, suunniteltu raskaille kuormille; kuormalava Meiller-Kipper; D13 Euro 3 -moottori, teho 400 hv.
Huonokuntoisten teiden vuoksi Nigeriaan toimitettavien Volvo kuorma-autojen suurin sallittu nopeus on 75 km/h.
Kuljetustehtävä: Urakkaa varten on toimitettu tähän mennessä 50 kuorma-autoa. Niillä kuljetetaan graniittilohkareita, joita käytetään Eko Atlanticia ympäröivän valtaisan suojamuurin rakentamiseen.
