Kuorma-autot

Savannin urhot – kafferipuhveleita kuljettamassa

Eläinten kuljettaminen Etelä-Afrikan luonnonsuojelualueilla kysyy paitsi poikkeuksellisia ajotaitoja myös melkoista rohkeutta.
Helikopteri ja kuorma-auto.
Helikopteri auttaa paikallistamaan ja tainnuttamaan puhvelin, ja eläinlääkäriryhmä seuraa perässä kuorma-autolla.

Pääskyt tekevät jyrkkiä syöksyjä ja sukelluksia Etelä-Afrikan savannin yllä. Viileä ilma, jota linnut halkovat, käy tasamaalla pehmeänä tuulenvireenä. Kello on hieman yli kuusi aamulla, ja aurinko nousee muutaman minuutin kuluttua. Äkkiä dieselmoottorin jylinä peittää lintujen laulun.

Hiekanvärinen Volvo FM kiitää punaisen pölypilven saattelemana kohti ihmisjoukkoa, joka on kokoontunut avolava-autoineen Koppies Damin luonnonsuojelualueen porteille 150 kilometriä Johannesburgista lounaaseen. On kauden ensimmäinen päivä. Tänään riistan kiinniottotiimin tehtävänä on ottaa kiinni ja siirtää kafferipuhveleita, jotka lukeutuvat ”viiden suuren” joukkoon. Metsästäjät käyttävät tätä termiä Afrikan villieläimistä, joita on kaikkein vaikein jäljittää ja metsästää.

– Teemme usein töitä puhvelien parissa, mutta siinä on aina tietty riskinsä. Puhveli on väkivahva eläin ja päättäessään hyökätä se hyökkää tosissaan. Jos se saa sinusta otteen, se on menoa. Se on henki pois, kertoo Petrus Motsoane, tiimin työnjohtaja ja kuljettaja, jonka Volvo kuorma-autolla näitä äkkipikaisia eläimiä kuljetetaan.

Luonnonvaraisten eläinten kiinniotto ja siirtäminen on tärkeää työtä monilla Etelä-Afrikan luonnonsuojelualueilla. Sen tavoitteena on ensisijaisesti suojelualueen eläinlajien välisen tasapainon ylläpitäminen, mutta myös sukusiitosten ehkäiseminen.

Puhveli on väkivahva eläin ja päättäessään hyökätä se hyökkää tosissaan.

Kiinniottoja tehdään talvikauden aikana, maaliskuun ja lokakuun välillä, kun ilma on viileimmillään. Tiimi ottaa kiinni ja kuljettaa useita eri villieläinlajeja aina seeproista ja sarvikuonoista puhveleihin ja leijoniin. 

Etelä-Afrikan Free State -provinssin luonnonsuojelualueet ovat olleet Petrus Motsoanen työmaata yli 20 vuotta. Hän ohjaa 24-tonnisen ja 22-metrisen kuorma-auton kirurgin tarkkuudella savannin poikki kohti eläinlaumaa, joka on tarkoitus siirtää muualle. Työ asettaa kovia vaatimuksia niin ajoneuvolle kuin kuljettajallekin.

– Ajo savannilla käy kehon päälle. Tuntuu kuin kylkiluut olisivat katkeamispisteessä! Olen kuitenkin ajanut tätä kuorma-autoa jo 10 vuotta, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ilmennyt. Se on tarpeeksi vahva ja kestävä suoriutumaan kaikesta, mitä siltä vaaditaan, Petrus kertoo.

Free State -provinssin riistan kiinniottotiimissä on 25 henkeä sekä lisäksi eläinlääkäri ja helikopterilentäjä. Puhvelit etsitään helikopterilla, joka ajaa ne avomaalle niin, että eläinlääkäri voi ampua ilmasta nukutusnuolen. 

Kun puhveli on tainnoksissa, maajoukot ajavat sen luo ja nostavat yli tonnin painoisen eläimen auton lavalle. Tämän jälkeen puhveli kuljetetaan Petrusin Volvo kuorma-autolle. Siellä nukkuva eläin nostetaan nosturiautolla kuorma-auton perävaunuun, jossa se herätetään vasta-aineella.

– Puhveli on herätessään hieman äksy, mutta me olemme siinä vaiheessa jo ulkona ja ovi on kiinni. Jos se sattuu heräämään, ennen kuin ehdimme poistua perävaunusta, tarvitaan salamannopeaa toimintaa, ettei puhveli saa otetta, Petrus kertoo.

Nauraessaan hänen alaleukansa kultahammas ja vasemman korvansa kultarengas kiiltelevät, kun hän kertoo tainnutetusta seeprasta, joka heräsi kesken kuormauksen ja karatessaan ravasi pitkin savannia silmät sidottuina.

Kolme strutsia juoksee pyrstösulat keikkuen korkean heinikon läpi kuorma-auton oikealle puolelle, ja helikopterista lähtevä meteli pelottaa kaksi täysikasvuista sarvikuonoa ja niiden poikasen täyttä päätä pakosalle. Kuorma-auto etenee hytkyen ruohon ja pensaiden läpi alas raviiniin ja sieltä edelleen niin kapealle sillalle, että koko kaluston selviytyminen yli on suoranainen ihme. Petrusin ilme on järkähtämättömän keskittynyt.

– Vaikeassa maastossa kuorma-auto kulkee hytkyen ja kuulostaa täysin erilaiselta kuin tavallisella maantiellä. Vaarallisessa maastossa joudun ajamaan todella hitaasti niin kauan, kunnes on taas turvallista. Tietä täytyy pitää tarkkaan silmällä kivenlohkareiden ja muiden esteiden varalta. Kaikkea en kuitenkaan pysty näkemään, joten joskus täytyy ottaa riskejä, hän kertoo.

 

Päivä alkaa huonoissa merkeissä. Ensimmäiset kaksi eläinlääkärin lamauttamaa puhvelia juoksee metsikköön ja alas raviiniin vaarallisen lähelle jokea. Autot juuttuvat paikalle johtavaan korkeaan pensaikkoon moottorit jylisten. Kun ne viimein pääsevät irti, niillä ei kuitenkaan pääse alas soiselle alueelle, jonne toinen puhveleista on taintunut. Puiden vuoksi helikopterin on vaikea ajaa pois alueen muita mahdollisia puhveleita, jotka saattavat hyökätä.

Paikalle kutsutaan vahvistusjoukkoja, ja sitten kaikki eteneekin erittäin nopeasti. Puhveli työnnetään vihreille paareille ja vinssataan rinnettä ylös maasturiin, jossa kymmenen ihmistä nostaa nukkuvan eläimen paljain käsin auton lavalle.

Petrusin esimiestehtäviin kuuluu kuljettajan työn lisäksi eläinten käsittelyn valvominen ja osallistuminen eläinten kuormaamiseen. Perävaunu on jaettu viiteen karsinaan, joiden teräsovet voidaan avata ja sulkea ulkopuolelta. Kuorma-autolla voidaan kuljettaa puhvelien koosta riippuen jopa 15 eläintä kerralla.

– Puhvelit eivät mielellään seisoskele yksikseen. Ne käyvät erittäin levottomiksi ja loukkaavat itsensä. Siksi yhdessä karsinassa matkustaa aina kaksi tai kolme puhvelia, kertoo kiinniottotiimin johtaja Kees Lawrence ja mittaa oikeaa B-vitamiiniannosta nelivuotiaalle puhvelille, jonka maajoukot ovat juuri siirtäneet kuorma-autoon.

Jokainen kiinniotettu puhveli testataan sairauksien varalta, merkitään mikrosirulla ja lääkitään immuunijärjestelmää vahvistavalla B-vitamiiniruiskeella. Kun Kees antaa pistosta tainnutetulle puhvelille, Volvo kuorma-auton ja nosturiauton välille muodostuu jono puhveleista, joilla on valkoiset siteet silmillä ja vanutupot korvissa. Ne auttavat pitämään eläimet rauhallisina.

Kun kerron muille kuljettajille, mitä minulla oikein on kuormana, saan kuulla, että jonain päivänä eläimet totta vie pistävät minut hengiltä. Mutta olen tehnyt tätä yli 20 vuotta ja yhä vain henki pihisee.

Verikokeiden ottaminen kuljetettavilta eläimiltä ja niiden siirto sekä herättäminen käy nopeasti. Petrus avaa karsinoiden välisen oven pitkällä rautatangolla. Neljätoista eläintä tungeksii pian perävaunuun. Puhvelit eivät ole erityisen tyytyväisiä siihen, että ne suljetaan pieneen metallivaunuun. 

– Ne rauhoittuvat, kun lähden ajamaan, Petrus kertoo ja kiipeää ohjaamoon. 

Kuorma-auto ajaa suojelualueen halki takaisin aidatulle alueelle, jossa puhveleita pidetään karanteenissa, kunnes ne myydään huutokaupassa muille luonnonsuojelualueille. Päivän kuorman arvo on yli 2,2 miljoona randia eli noin 170 000 euroa. Kun eläimet on myyty, Petrus Motsoane kuljettaa eläimet niiden uuteen kotiin.

– Parasta työssäni on kuorma-auton ajaminen. Kun kerron muille kuljettajille, mitä minulla oikein on kuormana, saan kuulla, että jonain päivänä eläimet totta vie pistävät minut hengiltä. Mutta olen tehnyt tätä yli 20 vuotta ja yhä vain henki pihisee.

Kuorma-auto

Volvo FM, jossa on 380 hv ja 13-litrainen dieselmoottori, vuodelta 2003, sekä eteläafrikkalainen SA Trucks -perävaunu. Perävaunuyhdistelmä on 22 metriä pitkä ja painaa 24 tonnia. Ajoneuvo on kiinniottokaudella, maaliskuusta lokakuuhun, käytössä joka päivä, ja sillä kuljetetaan villieläimiä savannilla ja maantiellä.